إِنَّآ أَرۡسَلۡنَا نُوحًا إِلَىٰ قَوۡمِهِۦٓ أَنۡ أَنذِرۡ قَوۡمَكَ مِن قَبۡلِ أَن يَأۡتِيَهُمۡ عَذَابٌ أَلِيمٞ ﴿١﴾
Totisesti Me lähetimme Nooan oman kansansa eteen sanoen: »Varoita kansaasi, ennenkuin tuskallinen rangaistus sen yllättää!»
بِسۡمِ ٱللَّهِ ٱلرَّحۡمَٰنِ ٱلرَّحِيمِ
إِنَّآ أَرۡسَلۡنَا نُوحًا إِلَىٰ قَوۡمِهِۦٓ أَنۡ أَنذِرۡ قَوۡمَكَ مِن قَبۡلِ أَن يَأۡتِيَهُمۡ عَذَابٌ أَلِيمٞ ﴿١﴾
Totisesti Me lähetimme Nooan oman kansansa eteen sanoen: »Varoita kansaasi, ennenkuin tuskallinen rangaistus sen yllättää!»
قَالَ يَٰقَوۡمِ إِنِّي لَكُمۡ نَذِيرٞ مُّبِينٌ ﴿٢﴾
Hän julisti: »Kansa, totisesti olen julkinen varoittajasi.
أَنِ ٱعۡبُدُواْ ٱللَّهَ وَٱتَّقُوهُ وَأَطِيعُونِ ﴿٣﴾
Palvelkaa Jumalaa, tarkoin täyttäen velvollisuutenne Häntä kohtaan, ja olkaa kuuliaisia minulle,
يَغۡفِرۡ لَكُم مِّن ذُنُوبِكُمۡ وَيُؤَخِّرۡكُمۡ إِلَىٰٓ أَجَلٖ مُّسَمًّىۚ إِنَّ أَجَلَ ٱللَّهِ إِذَا جَآءَ لَا يُؤَخَّرُۚ لَوۡ كُنتُمۡ تَعۡلَمُونَ ﴿٤﴾
niin Hän antaa teille syntinne anteeksi ja myöntää teille armonaikaa. Mutta totisesti, kun Jumalan määräaika täyttyy, ei sitä voida pitkittää. Kunpa sen uskoisitte!»
قَالَ رَبِّ إِنِّي دَعَوۡتُ قَوۡمِي لَيۡلٗا وَنَهَارٗا ﴿٥﴾
Hän sanoi: »Herra, katso, olen vedonnut kansaani päivin ja öin,
فَلَمۡ يَزِدۡهُمۡ دُعَآءِيٓ إِلَّا فِرَارٗا ﴿٦﴾
mutta saarnani on heissä vain lisännyt vastahakoisuutta.
وَإِنِّي كُلَّمَا دَعَوۡتُهُمۡ لِتَغۡفِرَ لَهُمۡ جَعَلُوٓاْ أَصَٰبِعَهُمۡ فِيٓ ءَاذَانِهِمۡ وَٱسۡتَغۡشَوۡاْ ثِيَابَهُمۡ وَأَصَرُّواْ وَٱسۡتَكۡبَرُواْ ٱسۡتِكۡبَارٗا ﴿٧﴾
Ja katso, vaikka kuinka usein olisin heitä kutsunut, jotta Sinä voisit antaa heille anteeksi, tukkivat he sormin korvansa ja kietoutuvat vaatteisiinsa torjuen kaiken itsepintaisesti ja paisuen ylpeydessään.
ثُمَّ إِنِّي دَعَوۡتُهُمۡ جِهَارٗا ﴿٨﴾
Silloin totisesti saarnasin heille äänekkäästi
ثُمَّ إِنِّيٓ أَعۡلَنتُ لَهُمۡ وَأَسۡرَرۡتُ لَهُمۡ إِسۡرَارٗا ﴿٩﴾
huusin kaikkien kuullen, haastoinpa heille myös kahden kesken
فَقُلۡتُ ٱسۡتَغۡفِرُواْ رَبَّكُمۡ إِنَّهُۥ كَانَ غَفَّارٗا ﴿١٠﴾
sanoen: 'Pyytäkää Herraltanne anteeksiantoa - Hän on totisesti armahtavainen -
يُرۡسِلِ ٱلسَّمَآءَ عَلَيۡكُم مِّدۡرَارٗا ﴿١١﴾
Hän lähettää päällenne pilvet ja runsaan sateen,
وَيُمۡدِدۡكُم بِأَمۡوَٰلٖ وَبَنِينَ وَيَجۡعَل لَّكُمۡ جَنَّـٰتٖ وَيَجۡعَل لَّكُمۡ أَنۡهَٰرٗا ﴿١٢﴾
enentää teille rikkautta ja lapsia sekä luo teitä varten paratiisin virtoineen.
مَّا لَكُمۡ لَا تَرۡجُونَ لِلَّهِ وَقَارٗا ﴿١٣﴾
Miksi ette pyydä armolahjoja Jumalalta?
وَقَدۡ خَلَقَكُمۡ أَطۡوَارًا ﴿١٤﴾
Totisesti, Hänhän on luonut teidät eri vaiheiden kautta.
أَلَمۡ تَرَوۡاْ كَيۡفَ خَلَقَ ٱللَّهُ سَبۡعَ سَمَٰوَٰتٖ طِبَاقٗا ﴿١٥﴾
Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle?
وَجَعَلَ ٱلۡقَمَرَ فِيهِنَّ نُورٗا وَجَعَلَ ٱلشَّمۡسَ سِرَاجٗا ﴿١٦﴾
Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi.
وَٱللَّهُ أَنۢبَتَكُم مِّنَ ٱلۡأَرۡضِ نَبَاتٗا ﴿١٧﴾
Jumala on kasvattanut teidät maasta,
ثُمَّ يُعِيدُكُمۡ فِيهَا وَيُخۡرِجُكُمۡ إِخۡرَاجٗا ﴿١٨﴾
Hän käskee teidän myöskin palata siihen ja antaa teille ylösnousemuksen.
وَٱللَّهُ جَعَلَ لَكُمُ ٱلۡأَرۡضَ بِسَاطٗا ﴿١٩﴾
Teitä varten Jumala on levittänyt maan ääret
لِّتَسۡلُكُواْ مِنۡهَا سُبُلٗا فِجَاجٗا ﴿٢٠﴾
vaeltaaksenne sen avarilla teillä.'»
قَالَ نُوحٞ رَّبِّ إِنَّهُمۡ عَصَوۡنِي وَٱتَّبَعُواْ مَن لَّمۡ يَزِدۡهُ مَالُهُۥ وَوَلَدُهُۥٓ إِلَّا خَسَارٗا ﴿٢١﴾
Nooa sanoi: »Herra, totisesti he ovat olleet minua kohtaan uppiniskaisia ja pitäneet niitä esikuvinaan, joiden rikkaus ja lapset vain lisäävät heidän turmelustaan.
وَمَكَرُواْ مَكۡرٗا كُبَّارٗا ﴿٢٢﴾
He ovat punoneet monia juonia
وَقَالُواْ لَا تَذَرُنَّ ءَالِهَتَكُمۡ وَلَا تَذَرُنَّ وَدّٗا وَلَا سُوَاعٗا وَلَا يَغُوثَ وَيَعُوقَ وَنَسۡرٗا ﴿٢٣﴾
ja sanovat: 'Älkää suinkaan hylätkö jumalianne, Waddia ja Suwaa, Jaguutia, Jaukia ja Nasria!'
وَقَدۡ أَضَلُّواْ كَثِيرٗاۖ وَلَا تَزِدِ ٱلظَّـٰلِمِينَ إِلَّا ضَلَٰلٗا ﴿٢٤﴾
Näin he ovat totisesti johtaneet monia harhaan, ja villitys käy yhä suuremmaksi jumalattomien keskuudessa.»
مِّمَّا خَطِيٓـَٰٔتِهِمۡ أُغۡرِقُواْ فَأُدۡخِلُواْ نَارٗا فَلَمۡ يَجِدُواْ لَهُم مِّن دُونِ ٱللَّهِ أَنصَارٗا ﴿٢٥﴾
Heidät hukutettiin vääryyksiensä tähden, ja heidän oli käytävä tuleen, eikä heillä ollut muita auttajia kuin Jumala.
وَقَالَ نُوحٞ رَّبِّ لَا تَذَرۡ عَلَى ٱلۡأَرۡضِ مِنَ ٱلۡكَٰفِرِينَ دَيَّارًا ﴿٢٦﴾
Ja Nooa sanoi: »Herra, älä jätä maan päälle ainoatakaan jumalatonta asumaan!
إِنَّكَ إِن تَذَرۡهُمۡ يُضِلُّواْ عِبَادَكَ وَلَا يَلِدُوٓاْ إِلَّا فَاجِرٗا كَفَّارٗا ﴿٢٧﴾
Totisesti, jos säästät heistä ketään, he johtavat palvelijasi harhaan ja siittävät irstaita ja epäuskoisia jälkeläisiä.
رَّبِّ ٱغۡفِرۡ لِي وَلِوَٰلِدَيَّ وَلِمَن دَخَلَ بَيۡتِيَ مُؤۡمِنٗا وَلِلۡمُؤۡمِنِينَ وَٱلۡمُؤۡمِنَٰتِۖ وَلَا تَزِدِ ٱلظَّـٰلِمِينَ إِلَّا تَبَارَۢا ﴿٢٨﴾
Herra, anna anteeksi minulle ja vanhemmilleni; niin myös jokaiselle, joka uskossa astuu talooni, sekä kaikille uskoville, miehille ja naisille! Mutta jumalattomille tuota turmio!»