وَلَقَدۡ رَٰوَدُوهُ عَن ضَيۡفِهِۦ فَطَمَسۡنَآ أَعۡيُنَهُمۡ فَذُوقُواْ عَذَابِي وَنُذُرِ ﴿٣٧﴾
He aikoivat viedä pois hänen vieraansa, mutta Me sokaisimme heidän silmänsä: »Kokekaa siis lähettämäni kuritus ja varoitus!»
288 Jae · Aiheet · fi
وَلَقَدۡ رَٰوَدُوهُ عَن ضَيۡفِهِۦ فَطَمَسۡنَآ أَعۡيُنَهُمۡ فَذُوقُواْ عَذَابِي وَنُذُرِ ﴿٣٧﴾
He aikoivat viedä pois hänen vieraansa, mutta Me sokaisimme heidän silmänsä: »Kokekaa siis lähettämäni kuritus ja varoitus!»
فَإِذَا ٱنشَقَّتِ ٱلسَّمَآءُ فَكَانَتۡ وَرۡدَةٗ كَٱلدِّهَانِ ﴿٣٧﴾
Ja kun taivas repeää ja tulee ruusunpunaiseksi kuin punainen nahka, -
فِيهِمَا عَيۡنَانِ تَجۡرِيَانِ ﴿٥٠﴾
Niissä kummassakin on kaksi pulppuavaa lähdettä.
فِيهِنَّ خَيۡرَٰتٌ حِسَانٞ ﴿٧٠﴾
Niissä on hyveellisiä kaunottaria.
فَلَوۡلَآ إِذَا بَلَغَتِ ٱلۡحُلۡقُومَ ﴿٨٣﴾
Mutta kun sielu, henkenne ruumiista paetessa, nousee kurkkuun
وَأَنتُمۡ حِينَئِذٖ تَنظُرُونَ ﴿٨٤﴾
ja te silloin katselette kuolemaa,
ٱعۡلَمُوٓاْ أَنَّمَا ٱلۡحَيَوٰةُ ٱلدُّنۡيَا لَعِبٞ وَلَهۡوٞ وَزِينَةٞ وَتَفَاخُرُۢ بَيۡنَكُمۡ وَتَكَاثُرٞ فِي ٱلۡأَمۡوَٰلِ وَٱلۡأَوۡلَٰدِۖ كَمَثَلِ غَيۡثٍ أَعۡجَبَ ٱلۡكُفَّارَ نَبَاتُهُۥ ثُمَّ يَهِيجُ فَتَرَىٰهُ مُصۡفَرّٗا ثُمَّ يَكُونُ حُطَٰمٗاۖ وَفِي ٱلۡأٓخِرَةِ عَذَابٞ شَدِيدٞ وَمَغۡفِرَةٞ مِّنَ ٱللَّهِ وَرِضۡوَٰنٞۚ وَمَا ٱلۡحَيَوٰةُ ٱلدُّنۡيَآ إِلَّا مَتَٰعُ ٱلۡغُرُورِ ﴿٢٠﴾
Tietäkää, että tämän maailman elämä on vain leikkiä, ajanvietettä, koreilua ja keskinäistä kerskailua, rikkauden ja perheen kartuttamista. Se on kuin sadekuuro, jonka aiheuttama vihanta kasvullisuus ilahduttaa viljelijöitä, mutta tämä sitten kuihtuukin, ja sinä näet sen kellastuvan ja lakastuvan. Tulevassa elämässä on kuritus ankara, mutta Jumalan luona myös anteeksianto ja mielisuosio; niin, maallinen elämä on pelkkää pettävää nautintoa.
مَآ أَصَابَ مِن مُّصِيبَةٖ فِي ٱلۡأَرۡضِ وَلَا فِيٓ أَنفُسِكُمۡ إِلَّا فِي كِتَٰبٖ مِّن قَبۡلِ أَن نَّبۡرَأَهَآۚ إِنَّ ذَٰلِكَ عَلَى ٱللَّهِ يَسِيرٞ ﴿٢٢﴾
Mitään ei tapahdu maailmassa eikä teissä itsessänne, jota ei ole merkitty Pyhään kirjaan, ennenkuin Me annamme sen tulla ilmi. Tämä on totisesti helppoa Jumalalle.
لِّكَيۡلَا تَأۡسَوۡاْ عَلَىٰ مَا فَاتَكُمۡ وَلَا تَفۡرَحُواْ بِمَآ ءَاتَىٰكُمۡۗ وَٱللَّهُ لَا يُحِبُّ كُلَّ مُخۡتَالٖ فَخُورٍ ﴿٢٣﴾
Älkää siis murehtiko sitä, mitä olette menettäneet, älkääkä myöskään kerskuko sen perusteella, mitä Hän on teille antanut, sillä Jumala ei rakasta röyhkeätä ja kerskailevaa ihmistä;
لِّئَلَّا يَعۡلَمَ أَهۡلُ ٱلۡكِتَٰبِ أَلَّا يَقۡدِرُونَ عَلَىٰ شَيۡءٖ مِّن فَضۡلِ ٱللَّهِ وَأَنَّ ٱلۡفَضۡلَ بِيَدِ ٱللَّهِ يُؤۡتِيهِ مَن يَشَآءُۚ وَٱللَّهُ ذُو ٱلۡفَضۡلِ ٱلۡعَظِيمِ ﴿٢٩﴾
Näin on, jotta nekin, jotka ovat saaneet Kirjan, tietäisivät, etteivät he pane rajoja Jumalan armolle, koska Jumalan armo on Hänen kädessään, Hän sulkee siihen kenet tahtoo; niin, Jumala on valtavan armon Herra.
وَٱلَّذِينَ تَبَوَّءُو ٱلدَّارَ وَٱلۡإِيمَٰنَ مِن قَبۡلِهِمۡ يُحِبُّونَ مَنۡ هَاجَرَ إِلَيۡهِمۡ وَلَا يَجِدُونَ فِي صُدُورِهِمۡ حَاجَةٗ مِّمَّآ أُوتُواْ وَيُؤۡثِرُونَ عَلَىٰٓ أَنفُسِهِمۡ وَلَوۡ كَانَ بِهِمۡ خَصَاصَةٞۚ وَمَن يُوقَ شُحَّ نَفۡسِهِۦ فَأُوْلَـٰٓئِكَ هُمُ ٱلۡمُفۡلِحُونَ ﴿٩﴾
Ne, jotka ovat saaneet kodin ja uskon ennen heitä, rakastavat niitä, jotka pakenevat heidän turviinsa, eivätkä sydämessään kaipaa sitä, mitä näille on annettu. He pitäisivät näitä itseään parempana, vaikka itse eläisivät puutteessa. Ne, jotka varjelevat sielunsa ahneudelta, ovat onnellisia.
وَٱلَّذِينَ جَآءُو مِنۢ بَعۡدِهِمۡ يَقُولُونَ رَبَّنَا ٱغۡفِرۡ لَنَا وَلِإِخۡوَٰنِنَا ٱلَّذِينَ سَبَقُونَا بِٱلۡإِيمَٰنِ وَلَا تَجۡعَلۡ فِي قُلُوبِنَا غِلّٗا لِّلَّذِينَ ءَامَنُواْ رَبَّنَآ إِنَّكَ رَءُوفٞ رَّحِيمٌ ﴿١٠﴾
Ne, jotka tulevat heidän jälkeensä, sanovat: »Herra, anna anteeksi meille ja meidän veljillemme, jotka ovat olleet ennen meitä uskossa, äläkä salli meidän tuntea kaunaa sydämissämme niitä kohtaan, jotka uskovat. Herra, Sinä olet totisesti lempeä, armollinen.
يَـٰٓأَيُّهَا ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ ٱتَّقُواْ ٱللَّهَ وَلۡتَنظُرۡ نَفۡسٞ مَّا قَدَّمَتۡ لِغَدٖۖ وَٱتَّقُواْ ٱللَّهَۚ إِنَّ ٱللَّهَ خَبِيرُۢ بِمَا تَعۡمَلُونَ ﴿١٨﴾
Te, jotka uskotte, pelätkää Jumalaa. Ja katsokoon kukin sielu, mitä panee itselleen tallelle tulevaksi päiväksi. Pelätkää Jumalaa! Sillä totisesti Jumala tietää mitä teette.
إِن يَثۡقَفُوكُمۡ يَكُونُواْ لَكُمۡ أَعۡدَآءٗ وَيَبۡسُطُوٓاْ إِلَيۡكُمۡ أَيۡدِيَهُمۡ وَأَلۡسِنَتَهُم بِٱلسُّوٓءِ وَوَدُّواْ لَوۡ تَكۡفُرُونَ ﴿٢﴾
Jos he yllättävät teidät, osoittautuvat he teidän vihollisiksenne ja suuntaavat teihin kätensä ja kielensä pahaa tarkoittaen, ja he toivoisivat teidän olevan uskottomia.
۞وَإِذَا رَأَيۡتَهُمۡ تُعۡجِبُكَ أَجۡسَامُهُمۡۖ وَإِن يَقُولُواْ تَسۡمَعۡ لِقَوۡلِهِمۡۖ كَأَنَّهُمۡ خُشُبٞ مُّسَنَّدَةٞۖ يَحۡسَبُونَ كُلَّ صَيۡحَةٍ عَلَيۡهِمۡۚ هُمُ ٱلۡعَدُوُّ فَٱحۡذَرۡهُمۡۚ قَٰتَلَهُمُ ٱللَّهُۖ أَنَّىٰ يُؤۡفَكُونَ ﴿٤﴾
Mutta kun katselet heitä, miellyttää heidän muotonsa, ja kun he puhuvat, kuuntelet heidän puhettaan; he ovat kuin tukipylväitä ja kuitenkin pelkäävät, että jokainen sotahuuto koskee heitä. He ovat vihollisia; varo siis heitä. Jumalan tuomio tulkoon heidän osakseen! Miksi he ovat pois kääntyneet?
ٱلَّذِي خَلَقَ سَبۡعَ سَمَٰوَٰتٖ طِبَاقٗاۖ مَّا تَرَىٰ فِي خَلۡقِ ٱلرَّحۡمَٰنِ مِن تَفَٰوُتٖۖ فَٱرۡجِعِ ٱلۡبَصَرَ هَلۡ تَرَىٰ مِن فُطُورٖ ﴿٣﴾
Hän on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle. Et voi havaita mitään vikaa Armahtajan luomistyössä. Katsele ympärillesi: voitko huomata mitään vajavaisuutta?
ثُمَّ ٱرۡجِعِ ٱلۡبَصَرَ كَرَّتَيۡنِ يَنقَلِبۡ إِلَيۡكَ ٱلۡبَصَرُ خَاسِئٗا وَهُوَ حَسِيرٞ ﴿٤﴾
Käänny ylt'ympäri ja katsele yhä edelleen, ja katseesi palaa lähtökohtaan pettyneenä ja väsyneenä.
فَلَمَّا رَأَوۡهُ زُلۡفَةٗ سِيٓـَٔتۡ وُجُوهُ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ وَقِيلَ هَٰذَا ٱلَّذِي كُنتُم بِهِۦ تَدَّعُونَ ﴿٢٧﴾
Mutta kun he näkevät tuhon olevan lähellä, synkkenevät niiden kasvot, jatka eivät usko, ja kuuluu sana: »Tämä on se, mitä te halusitte.»
وَدُّواْ لَوۡ تُدۡهِنُ فَيُدۡهِنُونَ ﴿٩﴾
He toivovat sinun osoittavan velttoutta, jotta myös he voisivat olla velttoja.
وَلَا تُطِعۡ كُلَّ حَلَّافٖ مَّهِينٍ ﴿١٠﴾
Älä tottele ainoatakaan halpamaista vannojaa,
هَمَّازٖ مَّشَّآءِۭ بِنَمِيمٖ ﴿١١﴾
panettelijaa, joka kulkee ympäri pahaa puhuen,
مَّنَّاعٖ لِّلۡخَيۡرِ مُعۡتَدٍ أَثِيمٍ ﴿١٢﴾
joka kieltää hyvän, rikkoo lakia ja tekee syntiä,
فَلَمَّا رَأَوۡهَا قَالُوٓاْ إِنَّا لَضَآلُّونَ ﴿٢٦﴾
mutta kun he näkivät mitä oli tapahtunut, he sanoivat: »Varmaankin olemme joutuneet tieltä harhaan.
بَلۡ نَحۡنُ مَحۡرُومُونَ ﴿٢٧﴾
Ei, meille tuli kato!»
لَّوۡلَآ أَن تَدَٰرَكَهُۥ نِعۡمَةٞ مِّن رَّبِّهِۦ لَنُبِذَ بِٱلۡعَرَآءِ وَهُوَ مَذۡمُومٞ ﴿٤٩﴾
Ellei hänen Herransa armo olisi tullut hänen osakseen, hän olisi hylättynä varmasti sinkoutunut jollekin autiolle rannalle,
فَٱجۡتَبَٰهُ رَبُّهُۥ فَجَعَلَهُۥ مِنَ ٱلصَّـٰلِحِينَ ﴿٥٠﴾
mutta Hänen Herransa valitsi hänet ja asetti hänet vanhurskaitten joukkoon.
وَإِن يَكَادُ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ لَيُزۡلِقُونَكَ بِأَبۡصَٰرِهِمۡ لَمَّا سَمِعُواْ ٱلذِّكۡرَ وَيَقُولُونَ إِنَّهُۥ لَمَجۡنُونٞ ﴿٥١﴾
Ne, jotka ovat vaipuneet epäuskoon, olisivat katseillaan sinut lävistäneet, kuullessaan kehoituksesi, he sanoivat: »Totisesti, hän on järjiltään.»
وَمَا هُوَ إِلَّا ذِكۡرٞ لِّلۡعَٰلَمِينَ ﴿٥٢﴾
Mutta Koraani on vain muistutus koko maailmalle.
ثُمَّ نَظَرَ ﴿٢١﴾
Sitten hän katsahti ympärilleen,
ثُمَّ عَبَسَ وَبَسَرَ ﴿٢٢﴾
sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta,
وُجُوهٞ يَوۡمَئِذٖ نَّاضِرَةٌ ﴿٢٢﴾
Sinä päivänä säteilevät muutamien kasvot
إِلَىٰ رَبِّهَا نَاظِرَةٞ ﴿٢٣﴾
katsoen kohti Herraa,
وَوُجُوهٞ يَوۡمَئِذِۭ بَاسِرَةٞ ﴿٢٤﴾
ja sinä päivänä synkkenevät toisten ilmeet,
تَظُنُّ أَن يُفۡعَلَ بِهَا فَاقِرَةٞ ﴿٢٥﴾
kun he tietävät, että jotakin tuhoisaa heille tapahtuu.
إِنَّآ أَنذَرۡنَٰكُمۡ عَذَابٗا قَرِيبٗا يَوۡمَ يَنظُرُ ٱلۡمَرۡءُ مَا قَدَّمَتۡ يَدَاهُ وَيَقُولُ ٱلۡكَافِرُ يَٰلَيۡتَنِي كُنتُ تُرَٰبَۢا ﴿٤٠﴾
Totisesti olemme varoittanut teitä lähestyvästä kurituksesta, päivästä, jolloin ihminen saa nähdä, mikä on hänen kättensä työ, ja epäuskoinen huudahtaa: »Ah, jospa olisin maan tomua!»
۞وَيَطُوفُ عَلَيۡهِمۡ وِلۡدَٰنٞ مُّخَلَّدُونَ إِذَا رَأَيۡتَهُمۡ حَسِبۡتَهُمۡ لُؤۡلُؤٗا مَّنثُورٗا ﴿١٩﴾
Ja heidän ympärillään liikkuvat ikinuoret olennot, joita nähdessäsi sinusta tuntuu, kuin he olisivat ylt'ympäri siroiteltuja helmiä.
كَأَنَّهُمۡ يَوۡمَ يَرَوۡنَهَا لَمۡ يَلۡبَثُوٓاْ إِلَّا عَشِيَّةً أَوۡ ضُحَىٰهَا ﴿٤٦﴾
Päivänä, jolloin he saavat nähdä sen, on heistä kuin he olisivat odottaneet sitä vain illan tai aamun.
فَلۡيَنظُرِ ٱلۡإِنسَٰنُ إِلَىٰ طَعَامِهِۦٓ ﴿٢٤﴾
Ajatelkoon ihminen edes saamaansa ravintoa!
وَيَنقَلِبُ إِلَىٰٓ أَهۡلِهِۦ مَسۡرُورٗا ﴿٩﴾
ja hän palaa omiensa luo iloiten;
إِنَّهُۥ كَانَ فِيٓ أَهۡلِهِۦ مَسۡرُورًا ﴿١٣﴾
Hän eli kyllä iloisena omiensa keskuudessa,
فِيهَا عَيۡنٞ جَارِيَةٞ ﴿١٢﴾
Siellä on pulppuavia lähteitä,
فَأَمَّا ٱلۡإِنسَٰنُ إِذَا مَا ٱبۡتَلَىٰهُ رَبُّهُۥ فَأَكۡرَمَهُۥ وَنَعَّمَهُۥ فَيَقُولُ رَبِّيٓ أَكۡرَمَنِ ﴿١٥﴾
Kun ihmisen Herra koettelee häntä antamalla hänelle kunniaa ja osoittamalla hänelle hyvyyttä, niin hän sanoo: »Herra pitää minut kunniassa.»
وَأَمَّآ إِذَا مَا ٱبۡتَلَىٰهُ فَقَدَرَ عَلَيۡهِ رِزۡقَهُۥ فَيَقُولُ رَبِّيٓ أَهَٰنَنِ ﴿١٦﴾
Mutta kun Hän koettelee häntä toisin, niukentaen hänen elatustaan, silloin hän sanoo: »Herra halveksii minua.»
أَيَحۡسَبُ أَن لَّمۡ يَرَهُۥٓ أَحَدٌ ﴿٧﴾
Luuleeko hän, ettei kukaan näe häntä?
أَلَمۡ نَجۡعَل لَّهُۥ عَيۡنَيۡنِ ﴿٨﴾
Emmekö ole antanut hänelle kaksi silmää,
وَلِسَانٗا وَشَفَتَيۡنِ ﴿٩﴾
kielen ja huulet?
وَنَفۡسٖ وَمَا سَوَّىٰهَا ﴿٧﴾
kautta sielun ja Hänen, joka teki sen täydelliseksi
فَأَلۡهَمَهَا فُجُورَهَا وَتَقۡوَىٰهَا ﴿٨﴾
ja ilmaisi sille, mikä turmio on totuuden hylkäämisestä ja mikä menestys pahan karttamisesta!
قَدۡ أَفۡلَحَ مَن زَكَّىٰهَا ﴿٩﴾
Totisesti autuas on se, joka säilyttää sielunsa puhtaana,
وَقَدۡ خَابَ مَن دَسَّىٰهَا ﴿١٠﴾
ja totisesti on tuhon oma se, joka sen turmelee!