أَلَا يَعۡلَمُ مَنۡ خَلَقَ وَهُوَ ٱللَّطِيفُ ٱلۡخَبِيرُ ﴿١٤﴾
Eikö Hän sitä tietäisi, joka kaiken loi? Hänhän vähimmänkin havaitsee ja kaiken tajuaa.
481 Jae · Aiheet · fi
أَلَا يَعۡلَمُ مَنۡ خَلَقَ وَهُوَ ٱللَّطِيفُ ٱلۡخَبِيرُ ﴿١٤﴾
Eikö Hän sitä tietäisi, joka kaiken loi? Hänhän vähimmänkin havaitsee ja kaiken tajuaa.
هُوَ ٱلَّذِي جَعَلَ لَكُمُ ٱلۡأَرۡضَ ذَلُولٗا فَٱمۡشُواْ فِي مَنَاكِبِهَا وَكُلُواْ مِن رِّزۡقِهِۦۖ وَإِلَيۡهِ ٱلنُّشُورُ ﴿١٥﴾
Hän on luonut maan alamaiseksenne, jotta voisitte kävellä sen teillä ja syödä sen antimia. Hänen luokseen johtaa ylösnousemus.
ءَأَمِنتُم مَّن فِي ٱلسَّمَآءِ أَن يَخۡسِفَ بِكُمُ ٱلۡأَرۡضَ فَإِذَا هِيَ تَمُورُ ﴿١٦﴾
Oletteko varmat siitä, ettei Hän, joka on yläpuolellanne, anna maan niellä teitä? Katso, se jo vavahtelee!
أَمۡ أَمِنتُم مَّن فِي ٱلسَّمَآءِ أَن يُرۡسِلَ عَلَيۡكُمۡ حَاصِبٗاۖ فَسَتَعۡلَمُونَ كَيۡفَ نَذِيرِ ﴿١٧﴾
Tai oletteko varmat siitä, ettei Hän, joka on teidän yläpuolellanne, lähetä päällenne hirmumyrskyä? Saatte kokea, millainen oli minun varoitukseni.
وَلَقَدۡ كَذَّبَ ٱلَّذِينَ مِن قَبۡلِهِمۡ فَكَيۡفَ كَانَ نَكِيرِ ﴿١٨﴾
On kyllä ollut niitä, jotka ennen heitä ovat väittäneet totuutta valheeksi, mutta millainen olikaan kuritukseni!
أَوَلَمۡ يَرَوۡاْ إِلَى ٱلطَّيۡرِ فَوۡقَهُمۡ صَـٰٓفَّـٰتٖ وَيَقۡبِضۡنَۚ مَا يُمۡسِكُهُنَّ إِلَّا ٱلرَّحۡمَٰنُۚ إِنَّهُۥ بِكُلِّ شَيۡءِۭ بَصِيرٌ ﴿١٩﴾
Eivätkö he näe, miten linnut heidän yläpuolellaan levittävät ja kokoovat siipensä? Kuka muu kuin Armahtaja pitää niitä koholla? Hän totisesti näkee kaiken.
أَمَّنۡ هَٰذَا ٱلَّذِي هُوَ جُندٞ لَّكُمۡ يَنصُرُكُم مِّن دُونِ ٱلرَّحۡمَٰنِۚ إِنِ ٱلۡكَٰفِرُونَ إِلَّا فِي غُرُورٍ ﴿٢٠﴾
Kuka muu kuin Armahtaja voi teitä auttaa niinkuin suuri sotajoukko? Epäuskoiset ovat sokeita.
أَمَّنۡ هَٰذَا ٱلَّذِي يَرۡزُقُكُمۡ إِنۡ أَمۡسَكَ رِزۡقَهُۥۚ بَل لَّجُّواْ فِي عُتُوّٖ وَنُفُورٍ ﴿٢١﴾
Onko ketään, joka teitä ravitsisi, jos Hän ei antaisi teille elatusta? Mutta he vain jatkavat kapinoimistaan ja vastusteluaan.
أَفَمَن يَمۡشِي مُكِبًّا عَلَىٰ وَجۡهِهِۦٓ أَهۡدَىٰٓ أَمَّن يَمۡشِي سَوِيًّا عَلَىٰ صِرَٰطٖ مُّسۡتَقِيمٖ ﴿٢٢﴾
Kumpi voi paremmin seurata johdatusta, sekö, joka ryömii kasvot maata vasten, vai se, joka etenee oikeata tietä pystyssä päin?
قُلۡ هُوَ ٱلَّذِيٓ أَنشَأَكُمۡ وَجَعَلَ لَكُمُ ٱلسَّمۡعَ وَٱلۡأَبۡصَٰرَ وَٱلۡأَفۡـِٔدَةَۚ قَلِيلٗا مَّا تَشۡكُرُونَ ﴿٢٣﴾
Sano: »Hän on teidät luonut ja antanut teille näön, kuulon ja sydämen. Vähäinen on teidän kiitollisuutenne.»
قُلۡ هُوَ ٱلَّذِي ذَرَأَكُمۡ فِي ٱلۡأَرۡضِ وَإِلَيۡهِ تُحۡشَرُونَ ﴿٢٤﴾
Sano: »Hän on teidät levittänyt aina maan ääriin asti, ja Hänen luokseen teidät kootaan yhteen.»
فَإِذَا نُفِخَ فِي ٱلصُّورِ نَفۡخَةٞ وَٰحِدَةٞ ﴿١٣﴾
Kun, puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan
وَحُمِلَتِ ٱلۡأَرۡضُ وَٱلۡجِبَالُ فَدُكَّتَا دَكَّةٗ وَٰحِدَةٗ ﴿١٤﴾
ja maa sekä vuoret kohoavat ja sitten yht'äkkiä vaipuvat murskattuina alas,
فَيَوۡمَئِذٖ وَقَعَتِ ٱلۡوَاقِعَةُ ﴿١٥﴾
sinä päivänä on suuri tuho tapahtuva,
وَٱنشَقَّتِ ٱلسَّمَآءُ فَهِيَ يَوۡمَئِذٖ وَاهِيَةٞ ﴿١٦﴾
taivas repeää; sinä päivänä se syöksyy alas.
وَٱلۡمَلَكُ عَلَىٰٓ أَرۡجَآئِهَاۚ وَيَحۡمِلُ عَرۡشَ رَبِّكَ فَوۡقَهُمۡ يَوۡمَئِذٖ ثَمَٰنِيَةٞ ﴿١٧﴾
Enkeleitä on oleva ylt'ympäri, ja kahdeksan heistä kantaa yläpuolellaan Herrasi valtaistuinta.
يَوۡمَئِذٖ تُعۡرَضُونَ لَا تَخۡفَىٰ مِنكُمۡ خَافِيَةٞ ﴿١٨﴾
Sinä päivänä teidät tuodaan oikeuden eteen, ja yksikään salaisuutenne ei voi jäädä kätköön.
سَأَلَ سَآئِلُۢ بِعَذَابٖ وَاقِعٖ ﴿١﴾
Eräs tiedonhaluinen kyseli, millainen on kuritus, joka on tuleva
لِّلۡكَٰفِرِينَ لَيۡسَ لَهُۥ دَافِعٞ ﴿٢﴾
epäuskoisten osaksi. Ei kukaan voi sitä estää.
مِّنَ ٱللَّهِ ذِي ٱلۡمَعَارِجِ ﴿٣﴾
Se tulee Jumalalta, nousevain portaitten Herralta.
تَعۡرُجُ ٱلۡمَلَـٰٓئِكَةُ وَٱلرُّوحُ إِلَيۡهِ فِي يَوۡمٖ كَانَ مِقۡدَارُهُۥ خَمۡسِينَ أَلۡفَ سَنَةٖ ﴿٤﴾
Enkelit ja henki nousevat Hänen tykönsä päivänä, jonka pituus on viisikymmentä tuhatta vuotta.
فَٱصۡبِرۡ صَبۡرٗا جَمِيلًا ﴿٥﴾
Osoita siis jaloa kestävyyttä!
إِنَّهُمۡ يَرَوۡنَهُۥ بَعِيدٗا ﴿٦﴾
He kuvittelevat sen olevan kaukana,
وَنَرَىٰهُ قَرِيبٗا ﴿٧﴾
mutta Me näemme sen läheltä.
يَوۡمَ تَكُونُ ٱلسَّمَآءُ كَٱلۡمُهۡلِ ﴿٨﴾
Sinä päivänä, jolloin taivas on oleva kuin sulaa kuparia
وَتَكُونُ ٱلۡجِبَالُ كَٱلۡعِهۡنِ ﴿٩﴾
ja vuoret kuin villaa,
وَلَا يَسۡـَٔلُ حَمِيمٌ حَمِيمٗا ﴿١٠﴾
jolloin ystävä ei kysy ystävää,
فَقُلۡتُ ٱسۡتَغۡفِرُواْ رَبَّكُمۡ إِنَّهُۥ كَانَ غَفَّارٗا ﴿١٠﴾
sanoen: 'Pyytäkää Herraltanne anteeksiantoa - Hän on totisesti armahtavainen -
يُرۡسِلِ ٱلسَّمَآءَ عَلَيۡكُم مِّدۡرَارٗا ﴿١١﴾
Hän lähettää päällenne pilvet ja runsaan sateen,
وَيُمۡدِدۡكُم بِأَمۡوَٰلٖ وَبَنِينَ وَيَجۡعَل لَّكُمۡ جَنَّـٰتٖ وَيَجۡعَل لَّكُمۡ أَنۡهَٰرٗا ﴿١٢﴾
enentää teille rikkautta ja lapsia sekä luo teitä varten paratiisin virtoineen.
مَّا لَكُمۡ لَا تَرۡجُونَ لِلَّهِ وَقَارٗا ﴿١٣﴾
Miksi ette pyydä armolahjoja Jumalalta?
وَقَدۡ خَلَقَكُمۡ أَطۡوَارًا ﴿١٤﴾
Totisesti, Hänhän on luonut teidät eri vaiheiden kautta.
أَلَمۡ تَرَوۡاْ كَيۡفَ خَلَقَ ٱللَّهُ سَبۡعَ سَمَٰوَٰتٖ طِبَاقٗا ﴿١٥﴾
Ettekö näe, kuinka Jumala on luonut seitsemän taivasta toinen toisensa yläpuolelle?
وَجَعَلَ ٱلۡقَمَرَ فِيهِنَّ نُورٗا وَجَعَلَ ٱلشَّمۡسَ سِرَاجٗا ﴿١٦﴾
Hän on myös asettanut niille kuun valoksi ja auringon lampuksi.
وَٱللَّهُ أَنۢبَتَكُم مِّنَ ٱلۡأَرۡضِ نَبَاتٗا ﴿١٧﴾
Jumala on kasvattanut teidät maasta,
ثُمَّ يُعِيدُكُمۡ فِيهَا وَيُخۡرِجُكُمۡ إِخۡرَاجٗا ﴿١٨﴾
Hän käskee teidän myöskin palata siihen ja antaa teille ylösnousemuksen.
وَٱللَّهُ جَعَلَ لَكُمُ ٱلۡأَرۡضَ بِسَاطٗا ﴿١٩﴾
Teitä varten Jumala on levittänyt maan ääret
لِّتَسۡلُكُواْ مِنۡهَا سُبُلٗا فِجَاجٗا ﴿٢٠﴾
vaeltaaksenne sen avarilla teillä.'»
لَآ أُقۡسِمُ بِيَوۡمِ ٱلۡقِيَٰمَةِ ﴿١﴾
Kutsun todistajaksi ylösnousemuksen päivän,
وَلَآ أُقۡسِمُ بِٱلنَّفۡسِ ٱللَّوَّامَةِ ﴿٢﴾
kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen!
أَيَحۡسَبُ ٱلۡإِنسَٰنُ أَلَّن نَّجۡمَعَ عِظَامَهُۥ ﴿٣﴾
»Luuleeko ihminen, että Me emme kerran voi koota hänen luitaan?
بَلَىٰ قَٰدِرِينَ عَلَىٰٓ أَن نُّسَوِّيَ بَنَانَهُۥ ﴿٤﴾
Kyllä, Me kykenemme uusimaan täydellisesti hänen sormensakin.»
بَلۡ يُرِيدُ ٱلۡإِنسَٰنُ لِيَفۡجُرَ أَمَامَهُۥ ﴿٥﴾
Ihminen tuudittaa itsensä epäuskoon tulevan elämän suhteen.
يَسۡـَٔلُ أَيَّانَ يَوۡمُ ٱلۡقِيَٰمَةِ ﴿٦﴾
Hän kysyy: »Milloin ylösnousemuksen päivä koittaa?»
فَإِذَا بَرِقَ ٱلۡبَصَرُ ﴿٧﴾
Mutta kun se päivä sumentaa hänen näkönsä
وَخَسَفَ ٱلۡقَمَرُ ﴿٨﴾
ja kuu pimenee,
وَجُمِعَ ٱلشَّمۡسُ وَٱلۡقَمَرُ ﴿٩﴾
kun aurinko ja kuu yhdessä sammuvat,
يَقُولُ ٱلۡإِنسَٰنُ يَوۡمَئِذٍ أَيۡنَ ٱلۡمَفَرُّ ﴿١٠﴾
sinä päivänä ihminen on sanova: »Missä on paikka, mihin voisin paeta?»
كَلَّا لَا وَزَرَ ﴿١١﴾
Ei! Ei ole pakopaikkaa.
إِلَىٰ رَبِّكَ يَوۡمَئِذٍ ٱلۡمُسۡتَقَرُّ ﴿١٢﴾
Sinä päivänä on ainoa turvapaikka Jumalan luona.