أَلَمۡ نَجۡعَلِ ٱلۡأَرۡضَ مِهَٰدٗا ﴿٦﴾
Emmekö ole luonut maan lakeudeksi
481 Jae · Aiheet · fi
أَلَمۡ نَجۡعَلِ ٱلۡأَرۡضَ مِهَٰدٗا ﴿٦﴾
Emmekö ole luonut maan lakeudeksi
وَٱلۡجِبَالَ أَوۡتَادٗا ﴿٧﴾
ja vuoret tukipilareiksi?
وَخَلَقۡنَٰكُمۡ أَزۡوَٰجٗا ﴿٨﴾
Me olemme luonut teidät parittain
وَجَعَلۡنَا نَوۡمَكُمۡ سُبَاتٗا ﴿٩﴾
ja säätänyt unen teille virkistykseksi,
وَجَعَلۡنَا ٱلَّيۡلَ لِبَاسٗا ﴿١٠﴾
yön Me loimme teille verhoksi
وَجَعَلۡنَا ٱلنَّهَارَ مَعَاشٗا ﴿١١﴾
ja päivän Me annoimme elatuksen hankkimiseen.
وَبَنَيۡنَا فَوۡقَكُمۡ سَبۡعٗا شِدَادٗا ﴿١٢﴾
Yläpuolellenne olemme asettanut seitsemän vahvaa henkivaltaa
وَجَعَلۡنَا سِرَاجٗا وَهَّاجٗا ﴿١٣﴾
ja laittanut valoa säteilevän lampun;
وَأَنزَلۡنَا مِنَ ٱلۡمُعۡصِرَٰتِ مَآءٗ ثَجَّاجٗا ﴿١٤﴾
raskaista pilvistä Me lähetämme vuolaita virtoja
لِّنُخۡرِجَ بِهِۦ حَبّٗا وَنَبَاتٗا ﴿١٥﴾
kasvattaaksemme viljan ja kasvit
وَجَنَّـٰتٍ أَلۡفَافًا ﴿١٦﴾
sekä tiheinä vihannoivat puutarhat.
إِنَّ يَوۡمَ ٱلۡفَصۡلِ كَانَ مِيقَٰتٗا ﴿١٧﴾
Totisesti tuomion päivä on määrätty,
يَوۡمَ يُنفَخُ فِي ٱلصُّورِ فَتَأۡتُونَ أَفۡوَاجٗا ﴿١٨﴾
päivä, jona puhalletaan pasuunaan ja te nousette joukoittain,
وَفُتِحَتِ ٱلسَّمَآءُ فَكَانَتۡ أَبۡوَٰبٗا ﴿١٩﴾
päivä, jolloin taivas aukeaa ja siihen ilmenee joukko portteja,
وَسُيِّرَتِ ٱلۡجِبَالُ فَكَانَتۡ سَرَابًا ﴿٢٠﴾
jolloin vuoret siirtyvät paikoiltaan ja muuttuvat kuin varjoiksi.
إِنَّ جَهَنَّمَ كَانَتۡ مِرۡصَادٗا ﴿٢١﴾
Totisesti, helvetti silloin omaansa odottaa,
إِذَا ٱلسَّمَآءُ ٱنشَقَّتۡ ﴿١﴾
Kun taivas ratkeaa
وَأَذِنَتۡ لِرَبِّهَا وَحُقَّتۡ ﴿٢﴾
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,
وَإِذَا ٱلۡأَرۡضُ مُدَّتۡ ﴿٣﴾
kun maan ääret tasoittuvat
وَأَلۡقَتۡ مَا فِيهَا وَتَخَلَّتۡ ﴿٤﴾
ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy,
وَأَذِنَتۡ لِرَبِّهَا وَحُقَّتۡ ﴿٥﴾
kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,
أَفَلَا يَنظُرُونَ إِلَى ٱلۡإِبِلِ كَيۡفَ خُلِقَتۡ ﴿١٧﴾
Eivätkö he näe, kuinka pilvet on luotu,
وَإِلَى ٱلسَّمَآءِ كَيۡفَ رُفِعَتۡ ﴿١٨﴾
kuinka taivas on kaartunut korkeaksi,
وَإِلَى ٱلۡجِبَالِ كَيۡفَ نُصِبَتۡ ﴿١٩﴾
kuinka vuoret on pystytetty
وَإِلَى ٱلۡأَرۡضِ كَيۡفَ سُطِحَتۡ ﴿٢٠﴾
ja kuinka maa on avaraksi levitetty?
فَذَكِّرۡ إِنَّمَآ أَنتَ مُذَكِّرٞ ﴿٢١﴾
Jatka siis varoituksiasi, sinä olet juuri varoittaja,
لَّسۡتَ عَلَيۡهِم بِمُصَيۡطِرٍ ﴿٢٢﴾
etkä ole heidän kaitsijansa.
إِلَّا مَن تَوَلَّىٰ وَكَفَرَ ﴿٢٣﴾
Mutta sitä, joka kääntää selkänsä ja jää epäuskoonsa,
فَيُعَذِّبُهُ ٱللَّهُ ٱلۡعَذَابَ ٱلۡأَكۡبَرَ ﴿٢٤﴾
Jumala kurittaa suurella kärsimyksellä:
إِنَّ إِلَيۡنَآ إِيَابَهُمۡ ﴿٢٥﴾
totisesti he palaavat Meidän tykömme,
ثُمَّ إِنَّ عَلَيۡنَا حِسَابَهُم ﴿٢٦﴾
ja Meille on heidän tili tehtävä.