عُذۡرًا أَوۡ نُذۡرًا ﴿٦﴾
joko selittäen tai varoittaen:
113 Jae · Aiheet · fi
عُذۡرًا أَوۡ نُذۡرًا ﴿٦﴾
joko selittäen tai varoittaen:
يَوۡمَ يَقُومُ ٱلرُّوحُ وَٱلۡمَلَـٰٓئِكَةُ صَفّٗاۖ لَّا يَتَكَلَّمُونَ إِلَّا مَنۡ أَذِنَ لَهُ ٱلرَّحۡمَٰنُ وَقَالَ صَوَابٗا ﴿٣٨﴾
Sinä päivänä, jolloin henki ja enkelit seisovat riveissä, eivät muut saa puhua kuin se, jonka Laupias sallii ja joka lausuu totuuden.
إِنَّهُۥ لَقَوۡلُ رَسُولٖ كَرِيمٖ ﴿١٩﴾
»Tämä on totisesti jalon sananjulistajan sanoma,
ذِي قُوَّةٍ عِندَ ذِي ٱلۡعَرۡشِ مَكِينٖ ﴿٢٠﴾
sellaisen, jonka valta tulee voiman Herralta,
مُّطَاعٖ ثَمَّ أَمِينٖ ﴿٢١﴾
jota on toteltava ja joka ei luottamusta petä.
كَلَّآۖ إِذَا دُكَّتِ ٱلۡأَرۡضُ دَكّٗا دَكّٗا ﴿٢١﴾
Ei, kun tärähdykset panevat maan luhistumaan,
وَجَآءَ رَبُّكَ وَٱلۡمَلَكُ صَفّٗا صَفّٗا ﴿٢٢﴾
kun Herra ilmestyy enkeliparvien seuraamana
وَجِاْيٓءَ يَوۡمَئِذِۭ بِجَهَنَّمَۚ يَوۡمَئِذٖ يَتَذَكَّرُ ٱلۡإِنسَٰنُ وَأَنَّىٰ لَهُ ٱلذِّكۡرَىٰ ﴿٢٣﴾
ja paljastaa helvetin, sinä päivänä ihminen noudattaisi kehoitusta, mutta miksi hyödyksi on hänelle totteleminen enää?
إِنَّآ أَنزَلۡنَٰهُ فِي لَيۡلَةِ ٱلۡقَدۡرِ ﴿١﴾
Totisesti olemme ilmaissut sen siunattuna yönä.
وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا لَيۡلَةُ ٱلۡقَدۡرِ ﴿٢﴾
Mistäpä tietäisit, mikä Voiman yö on !
لَيۡلَةُ ٱلۡقَدۡرِ خَيۡرٞ مِّنۡ أَلۡفِ شَهۡرٖ ﴿٣﴾
Siunattu yö on arvokkaampi kuin tuhat kuukautta.
تَنَزَّلُ ٱلۡمَلَـٰٓئِكَةُ وَٱلرُّوحُ فِيهَا بِإِذۡنِ رَبِّهِم مِّن كُلِّ أَمۡرٖ ﴿٤﴾
Silloin laskeutuvat enkelit ja suuri henki Herransa käskyn mukaan kaikenlaisiin tehtäviin.
سَلَٰمٌ هِيَ حَتَّىٰ مَطۡلَعِ ٱلۡفَجۡرِ ﴿٥﴾
Silloin vallitsee rauha ja kestää aamunkoittoon saakka.