وَٱلۡمُؤۡتَفِكَةَ أَهۡوَىٰ ﴿٥٣﴾
Hän hajoitti kukistetut kaupungit
710 Jae · Aiheet · fi
وَٱلۡمُؤۡتَفِكَةَ أَهۡوَىٰ ﴿٥٣﴾
Hän hajoitti kukistetut kaupungit
فَغَشَّىٰهَا مَا غَشَّىٰ ﴿٥٤﴾
ja peitti ne sillä, mikä peittää voi.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكَ تَتَمَارَىٰ ﴿٥٥﴾
Mitä Herrasi armolahjoja tahdot siis epäillä?
هَٰذَا نَذِيرٞ مِّنَ ٱلنُّذُرِ ٱلۡأُولَىٰٓ ﴿٥٦﴾
Tämä (Muhammed) on entisten varoittajain kaltainen varoittaja.
أَزِفَتِ ٱلۡأٓزِفَةُ ﴿٥٧﴾
Tuleva loppu lähenee;
لَيۡسَ لَهَا مِن دُونِ ٱللَّهِ كَاشِفَةٌ ﴿٥٨﴾
kukaan paitsi Jumala ei voi sitä siirtää.
أَفَمِنۡ هَٰذَا ٱلۡحَدِيثِ تَعۡجَبُونَ ﴿٥٩﴾
Ihmettelettekö sitten näitä sanomia,
وَتَضۡحَكُونَ وَلَا تَبۡكُونَ ﴿٦٠﴾
nauratteko sensijaan että itkisitte,
وَأَنتُمۡ سَٰمِدُونَ ﴿٦١﴾
houkkioita kun olette?
فَٱسۡجُدُواْۤ لِلَّهِۤ وَٱعۡبُدُواْ۩ ﴿٦٢﴾
Kumartukaa sentähden Jumalan edessä ja palvelkaa Häntä!
أَكُفَّارُكُمۡ خَيۡرٞ مِّنۡ أُوْلَـٰٓئِكُمۡ أَمۡ لَكُم بَرَآءَةٞ فِي ٱلزُّبُرِ ﴿٤٣﴾
Ovatko teidän aikanne epäuskoiset parempia kuin nämä? Vai onko Pyhässä kirjassa poikkeus juuri teidän hyväksenne?
أَمۡ يَقُولُونَ نَحۡنُ جَمِيعٞ مُّنتَصِرٞ ﴿٤٤﴾
Tai sanovatko he: »Me seisomme lujasti yhdessä, autamme joukolla itseämme.»
سَيُهۡزَمُ ٱلۡجَمۡعُ وَيُوَلُّونَ ٱلدُّبُرَ ﴿٤٥﴾
Pian hajoitetaan tuo joukko, ja he kääntyvät pakoon.
بَلِ ٱلسَّاعَةُ مَوۡعِدُهُمۡ وَٱلسَّاعَةُ أَدۡهَىٰ وَأَمَرُّ ﴿٤٦﴾
Niin, hetki on heille määrätty, ja se hetki on mitä kovin ja katkerin.
إِنَّ ٱلۡمُجۡرِمِينَ فِي ضَلَٰلٖ وَسُعُرٖ ﴿٤٧﴾
Totisesti ovat syntiset harhaan johdettuja ja mielettömyyden vallassa.
يَوۡمَ يُسۡحَبُونَ فِي ٱلنَّارِ عَلَىٰ وُجُوهِهِمۡ ذُوقُواْ مَسَّ سَقَرَ ﴿٤٨﴾
Sinä päivänä, jona heidät suin päin raastetaan tuleen, sanotaan heille: »Kokekaa kuumuuden kouria!»
إِنَّا كُلَّ شَيۡءٍ خَلَقۡنَٰهُ بِقَدَرٖ ﴿٤٩﴾
Olemme totisesti luonut kaiken oman mittansa mukaan,
وَمَآ أَمۡرُنَآ إِلَّا وَٰحِدَةٞ كَلَمۡحِۭ بِٱلۡبَصَرِ ﴿٥٠﴾
ja Meidän käskymme on nopea kuin silmänräpäys.
وَلَقَدۡ أَهۡلَكۡنَآ أَشۡيَاعَكُمۡ فَهَلۡ مِن مُّدَّكِرٖ ﴿٥١﴾
Totisesti olemme kukistanut vertaisenne, mutta onko ketään, joka tahtoisi noudattaa varoitusta?
وَكُلُّ شَيۡءٖ فَعَلُوهُ فِي ٱلزُّبُرِ ﴿٥٢﴾
Kaikki, mitä he tekevät, on Jumalan kirjoissa.
وَكُلُّ صَغِيرٖ وَكَبِيرٖ مُّسۡتَطَرٌ ﴿٥٣﴾
Kaikki, sekä suuri että pieni, on kirjoitettu muistiin.
سَنَفۡرُغُ لَكُمۡ أَيُّهَ ٱلثَّقَلَانِ ﴿٣١﴾
Me otamme teidät pian huostaamme, te molemmat vaivatut.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٣٢﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
يَٰمَعۡشَرَ ٱلۡجِنِّ وَٱلۡإِنسِ إِنِ ٱسۡتَطَعۡتُمۡ أَن تَنفُذُواْ مِنۡ أَقۡطَارِ ٱلسَّمَٰوَٰتِ وَٱلۡأَرۡضِ فَٱنفُذُواْۚ لَا تَنفُذُونَ إِلَّا بِسُلۡطَٰنٖ ﴿٣٣﴾
Te henkien ja ihmisten joukot, jos voitte paeta taivaitten ja maan rajojen ulkopuolelle, niin paetkaa! Te ette voi paeta ilman lupaa.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٣٤﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
يُرۡسَلُ عَلَيۡكُمَا شُوَاظٞ مِّن نَّارٖ وَنُحَاسٞ فَلَا تَنتَصِرَانِ ﴿٣٥﴾
Hän lähettää teitä vastaan tulenliekit ja savun, eikä teillä silloin ole mitään apua.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٣٦﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
فَإِذَا ٱنشَقَّتِ ٱلسَّمَآءُ فَكَانَتۡ وَرۡدَةٗ كَٱلدِّهَانِ ﴿٣٧﴾
Ja kun taivas repeää ja tulee ruusunpunaiseksi kuin punainen nahka, -
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٣٨﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
فَيَوۡمَئِذٖ لَّا يُسۡـَٔلُ عَن ذَنۢبِهِۦٓ إِنسٞ وَلَا جَآنّٞ ﴿٣٩﴾
tuona päivänä ei kysytä ihmiseltä eikä henkiolennolta hänen syntejään.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٤٠﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
يُعۡرَفُ ٱلۡمُجۡرِمُونَ بِسِيمَٰهُمۡ فَيُؤۡخَذُ بِٱلنَّوَٰصِي وَٱلۡأَقۡدَامِ ﴿٤١﴾
Syylliset tunnetaan kasvojensa ilmeestä, ja heihin tartutaan otsahiuksista ja jaloista.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٤٢﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
هَٰذِهِۦ جَهَنَّمُ ٱلَّتِي يُكَذِّبُ بِهَا ٱلۡمُجۡرِمُونَ ﴿٤٣﴾
Tämä on helvetti, jonka syntiset väittävät valheeksi.
يَطُوفُونَ بَيۡنَهَا وَبَيۡنَ حَمِيمٍ ءَانٖ ﴿٤٤﴾
He saavat hoippua sen ja kiehuvan veden väliä.
فَبِأَيِّ ءَالَآءِ رَبِّكُمَا تُكَذِّبَانِ ﴿٤٥﴾
Minkä Herranne armotyön siis väitätte valheeksi?
وَأَصۡحَٰبُ ٱلشِّمَالِ مَآ أَصۡحَٰبُ ٱلشِّمَالِ ﴿٤١﴾
Entä ne, jotka ovat vasemmalla; keitä raukkoja ovat ne, jotka ovat vasemmalla puolella?
فِي سَمُومٖ وَحَمِيمٖ ﴿٤٢﴾
Heitä tukahduttavat kuumat tuulet ja polttaa kiehuva vesi
وَظِلّٖ مِّن يَحۡمُومٖ ﴿٤٣﴾
sekä pimentää musta savu,
لَّا بَارِدٖ وَلَا كَرِيمٍ ﴿٤٤﴾
joka ei tuo vilvoitusta eikä virkistystä.
إِنَّهُمۡ كَانُواْ قَبۡلَ ذَٰلِكَ مُتۡرَفِينَ ﴿٤٥﴾
Aikanaan elivät he totisesti yltäkylläisyydessä,
وَكَانُواْ يُصِرُّونَ عَلَى ٱلۡحِنثِ ٱلۡعَظِيمِ ﴿٤٦﴾
paatuen suurissa synneissään
وَكَانُواْ يَقُولُونَ أَئِذَا مِتۡنَا وَكُنَّا تُرَابٗا وَعِظَٰمًا أَءِنَّا لَمَبۡعُوثُونَ ﴿٤٧﴾
sanoen toisilleen: »Kun olemme kuolleet ja meistä on tullut tomua ja luita, herätetäänkö meidät todella kuolleista,
أَوَءَابَآؤُنَا ٱلۡأَوَّلُونَ ﴿٤٨﴾
tai herätetäänkö esi-isämme?»
قُلۡ إِنَّ ٱلۡأَوَّلِينَ وَٱلۡأٓخِرِينَ ﴿٤٩﴾
Sano: »Sekä edelliset että jälkimmäiset
لَمَجۡمُوعُونَ إِلَىٰ مِيقَٰتِ يَوۡمٖ مَّعۡلُومٖ ﴿٥٠﴾
kootaan yhteen määrättynä hetkenä ja päivänä.»
ثُمَّ إِنَّكُمۡ أَيُّهَا ٱلضَّآلُّونَ ٱلۡمُكَذِّبُونَ ﴿٥١﴾
Te harhapoluille joutuneet, jotka selititte totuuden valheeksi,
لَأٓكِلُونَ مِن شَجَرٖ مِّن زَقُّومٖ ﴿٥٢﴾
totisesti te saatte silloin syödä Zakkuum-puuta
فَمَالِـُٔونَ مِنۡهَا ٱلۡبُطُونَ ﴿٥٣﴾
ja täyttää vatsanne sillä,
فَشَٰرِبُونَ عَلَيۡهِ مِنَ ٱلۡحَمِيمِ ﴿٥٤﴾
juoda kiehuvaa vettä sen päälle,