لِّلطَّـٰغِينَ مَـَٔابٗا ﴿٢٢﴾
se on määränpää syntisiä varten,
710 Jae · Aiheet · fi
لِّلطَّـٰغِينَ مَـَٔابٗا ﴿٢٢﴾
se on määränpää syntisiä varten,
لَّـٰبِثِينَ فِيهَآ أَحۡقَابٗا ﴿٢٣﴾
he viruvat siellä vuosikausia,
لَّا يَذُوقُونَ فِيهَا بَرۡدٗا وَلَا شَرَابًا ﴿٢٤﴾
saamatta nauttia viileätä juomaa;
إِلَّا حَمِيمٗا وَغَسَّاقٗا ﴿٢٥﴾
heidän juomansa on kiehuvaa tai jääkylmää,
جَزَآءٗ وِفَاقًا ﴿٢٦﴾
se on palkka, joka vastaa heidän syntejänsä.
إِنَّهُمۡ كَانُواْ لَا يَرۡجُونَ حِسَابٗا ﴿٢٧﴾
He eivät totisesti uskoneet joutuvansa teoistaan tilille,
وَكَذَّبُواْ بِـَٔايَٰتِنَا كِذَّابٗا ﴿٢٨﴾
vaan sanoivat julistustamme valheeksi, totuutta vääristellen.
وَكُلَّ شَيۡءٍ أَحۡصَيۡنَٰهُ كِتَٰبٗا ﴿٢٩﴾
Mutta meillä on kaikki merkittynä muistiin.
فَذُوقُواْ فَلَن نَّزِيدَكُمۡ إِلَّا عَذَابًا ﴿٣٠﴾
»Maistakaa siis! Me emme lisää teille muuta kuin kuritusta.»
فَإِذَا جَآءَتِ ٱلطَّآمَّةُ ٱلۡكُبۡرَىٰ ﴿٣٤﴾
Mutta kun valtava tuhon päivä tulee,
يَوۡمَ يَتَذَكَّرُ ٱلۡإِنسَٰنُ مَا سَعَىٰ ﴿٣٥﴾
päivä, jona ihminen muistaa, mitä hän on tavoitellut,
وَبُرِّزَتِ ٱلۡجَحِيمُ لِمَن يَرَىٰ ﴿٣٦﴾
ja helvetti paljastuu näkeväiselle,
فَأَمَّا مَن طَغَىٰ ﴿٣٧﴾
silloin se, joka väärintekijä on
وَءَاثَرَ ٱلۡحَيَوٰةَ ٱلدُّنۡيَا ﴿٣٨﴾
ja pitää parempana maallista elämää,
فَإِنَّ ٱلۡجَحِيمَ هِيَ ٱلۡمَأۡوَىٰ ﴿٣٩﴾
saa totisesti helvetin asunnokseen.
فَإِذَا جَآءَتِ ٱلصَّآخَّةُ ﴿٣٣﴾
Mutta kun pasuunan mahtava pauhu kuuluu,
يَوۡمَ يَفِرُّ ٱلۡمَرۡءُ مِنۡ أَخِيهِ ﴿٣٤﴾
sinä päivänä, jolloin mies pakenee veljensä luota,
وَأُمِّهِۦ وَأَبِيهِ ﴿٣٥﴾
äitinsä ja isänsä luota,
وَصَٰحِبَتِهِۦ وَبَنِيهِ ﴿٣٦﴾
vaimonsa ja poikiensa luota,
لِكُلِّ ٱمۡرِيٕٖ مِّنۡهُمۡ يَوۡمَئِذٖ شَأۡنٞ يُغۡنِيهِ ﴿٣٧﴾
tuona päivänä tulee jokaisen kohdalle asia, joka täyttää hänen mielensä kokonaan.
وُجُوهٞ يَوۡمَئِذٖ مُّسۡفِرَةٞ ﴿٣٨﴾
Toisten kasvot sinä päivänä kirkastuvat,
ضَاحِكَةٞ مُّسۡتَبۡشِرَةٞ ﴿٣٩﴾
hymyilevät ja säteilevät onnea;
وَوُجُوهٞ يَوۡمَئِذٍ عَلَيۡهَا غَبَرَةٞ ﴿٤٠﴾
toisten kasvoja sinä päivänä peittää tomu
تَرۡهَقُهَا قَتَرَةٌ ﴿٤١﴾
ja verhoaa pimeys.
أُوْلَـٰٓئِكَ هُمُ ٱلۡكَفَرَةُ ٱلۡفَجَرَةُ ﴿٤٢﴾
Nämä ovat uskottomia ja väärintekijöitä.
كَلَّآ إِنَّ كِتَٰبَ ٱلۡفُجَّارِ لَفِي سِجِّينٖ ﴿٧﴾
Ei! Totisesti on jumalattomien nimiluettelo Sidzinissä.
وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا سِجِّينٞ ﴿٨﴾
Mutta tiedätkö, mikä Sidzin on?
كِتَٰبٞ مَّرۡقُومٞ ﴿٩﴾
Se on selkeästi kirjoitettu kirja.
وَيۡلٞ يَوۡمَئِذٖ لِّلۡمُكَذِّبِينَ ﴿١٠﴾
Voi sinä päivänä niitä, jotka hylkivät totuutta,
ٱلَّذِينَ يُكَذِّبُونَ بِيَوۡمِ ٱلدِّينِ ﴿١١﴾
niitä, jotka pitävät valheena Tuomion päivää!
وَمَا يُكَذِّبُ بِهِۦٓ إِلَّا كُلُّ مُعۡتَدٍ أَثِيمٍ ﴿١٢﴾
Mutta valheena sitä pitää vain julkea syntinen,
إِذَا تُتۡلَىٰ عَلَيۡهِ ءَايَٰتُنَا قَالَ أَسَٰطِيرُ ٱلۡأَوَّلِينَ ﴿١٣﴾
joka sanoo, kun ilmoituksemme julistetaan hänelle: »Vanhojen taruja.»
كَلَّاۖ بَلۡۜ رَانَ عَلَىٰ قُلُوبِهِم مَّا كَانُواْ يَكۡسِبُونَ ﴿١٤﴾
Totisesti ei! Heidän tekonsa ovat kuin ruoste tärvelleet heidän sydämensä.
كَلَّآ إِنَّهُمۡ عَن رَّبِّهِمۡ يَوۡمَئِذٖ لَّمَحۡجُوبُونَ ﴿١٥﴾
Totisesti ei heitä päästetä Herransa luokse sinä päivänä,
ثُمَّ إِنَّهُمۡ لَصَالُواْ ٱلۡجَحِيمِ ﴿١٦﴾
vaan he saavat astua helvetin ahjoon.
ثُمَّ يُقَالُ هَٰذَا ٱلَّذِي كُنتُم بِهِۦ تُكَذِّبُونَ ﴿١٧﴾
Silloin sanotaan: »Tämä on se, jota te olemattomaksi väititte.»
كَلَّآۖ إِذَا دُكَّتِ ٱلۡأَرۡضُ دَكّٗا دَكّٗا ﴿٢١﴾
Ei, kun tärähdykset panevat maan luhistumaan,
وَجَآءَ رَبُّكَ وَٱلۡمَلَكُ صَفّٗا صَفّٗا ﴿٢٢﴾
kun Herra ilmestyy enkeliparvien seuraamana
وَجِاْيٓءَ يَوۡمَئِذِۭ بِجَهَنَّمَۚ يَوۡمَئِذٖ يَتَذَكَّرُ ٱلۡإِنسَٰنُ وَأَنَّىٰ لَهُ ٱلذِّكۡرَىٰ ﴿٢٣﴾
ja paljastaa helvetin, sinä päivänä ihminen noudattaisi kehoitusta, mutta miksi hyödyksi on hänelle totteleminen enää?
يَقُولُ يَٰلَيۡتَنِي قَدَّمۡتُ لِحَيَاتِي ﴿٢٤﴾
Hän sanoo: »Voi, jospa olisin huolehtinut tulevasta elämästäni!»
فَيَوۡمَئِذٖ لَّا يُعَذِّبُ عَذَابَهُۥٓ أَحَدٞ ﴿٢٥﴾
Mutta tuona päivänä ei kukaan rankaise niinkuin Hän,
وَلَا يُوثِقُ وَثَاقَهُۥٓ أَحَدٞ ﴿٢٦﴾
ei kukaan sido niinkuin Hän.
يَـٰٓأَيَّتُهَا ٱلنَّفۡسُ ٱلۡمُطۡمَئِنَّةُ ﴿٢٧﴾
Sinä levon löytänyt sielu,
ٱرۡجِعِيٓ إِلَىٰ رَبِّكِ رَاضِيَةٗ مَّرۡضِيَّةٗ ﴿٢٨﴾
palaa Herrasi luo saadaksesi Hänestä lohtusi ja ollaksesi Hänelle otollinen,
فَٱدۡخُلِي فِي عِبَٰدِي ﴿٢٩﴾
astu siis Minun palvelijoitteni joukkoon,
وَٱدۡخُلِي جَنَّتِي ﴿٣٠﴾
Niin, astu autuuden tarhaan!
كَلَّآ إِنَّ ٱلۡإِنسَٰنَ لَيَطۡغَىٰٓ ﴿٦﴾
Totisesti ihminen tekee syntiä,
أَن رَّءَاهُ ٱسۡتَغۡنَىٰٓ ﴿٧﴾
koska hän kuvittelee elävänsä omista ansioistaan,
إِنَّ إِلَىٰ رَبِّكَ ٱلرُّجۡعَىٰٓ ﴿٨﴾
mutta totisesti, tie johtaa hänet jälleen Herransa luo.
أَرَءَيۡتَ ٱلَّذِي يَنۡهَىٰ ﴿٩﴾
Oletko nähnyt sitä, joka kieltää