quranm◉

Hizb 60

Range
from 90:1 to 114:6
Surahs covered
Käännös
213 Käännös

◉

90:1

لَآ أُقۡسِمُ بِهَٰذَا ٱلۡبَلَدِ ﴿1﴾

Kautta tämän kaupungin

90:2

وَأَنتَ حِلُّۢ بِهَٰذَا ٱلۡبَلَدِ ﴿2﴾

jossa sinä asut

90:3

وَوَالِدٖ وَمَا وَلَدَ ﴿3﴾

-kautta sukumme Alkuunpanijan ja hänestä syntyneen!

90:4

لَقَدۡ خَلَقۡنَا ٱلۡإِنسَٰنَ فِي كَبَدٍ ﴿4﴾

Me olemme luonut ihmisen todellakin elämään vaikeuksissa:

90:5

أَيَحۡسَبُ أَن لَّن يَقۡدِرَ عَلَيۡهِ أَحَدٞ ﴿5﴾

jottei hän luulisi, että kenelläkään ei ole valtaa hänen suhteensa.

90:6

يَقُولُ أَهۡلَكۡتُ مَالٗا لُّبَدًا ﴿6﴾

Hän sanoo: »Olen tuhlannut paljon varoja» (Profeetan vastustamiseen).

90:7

أَيَحۡسَبُ أَن لَّمۡ يَرَهُۥٓ أَحَدٌ ﴿7﴾

Luuleeko hän, ettei kukaan näe häntä?

90:8

أَلَمۡ نَجۡعَل لَّهُۥ عَيۡنَيۡنِ ﴿8﴾

Emmekö ole antanut hänelle kaksi silmää,

90:9

وَلِسَانٗا وَشَفَتَيۡنِ ﴿9﴾

kielen ja huulet?

90:10

وَهَدَيۡنَٰهُ ٱلنَّجۡدَيۡنِ ﴿10﴾

ja tehnyt hänelle selväksi kummankin (hyvän ja pahan) tien?

90:11

فَلَا ٱقۡتَحَمَ ٱلۡعَقَبَةَ ﴿11﴾

Mutta hän ei yrittänyt nousta kaitaa polkua.

90:12

وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا ٱلۡعَقَبَةُ ﴿12﴾

Miten saan sinut käsittämään, mikä kaita polku on?

90:13

فَكُّ رَقَبَةٍ ﴿13﴾

Se on samaa kuin vapauttaa orja

90:14

أَوۡ إِطۡعَٰمٞ فِي يَوۡمٖ ذِي مَسۡغَبَةٖ ﴿14﴾

tai ruokkia nälän päivinä

90:15

يَتِيمٗا ذَا مَقۡرَبَةٍ ﴿15﴾

orpoa ja sukulaista

90:16

أَوۡ مِسۡكِينٗا ذَا مَتۡرَبَةٖ ﴿16﴾

tai maahan vaipunutta köyhää miestä;

90:17

ثُمَّ كَانَ مِنَ ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ وَتَوَاصَوۡاْ بِٱلصَّبۡرِ وَتَوَاصَوۡاْ بِٱلۡمَرۡحَمَةِ ﴿17﴾

se on samaa kuin niihin kuuluminen, jotka uskovat ja kehoittavat toisiaan kestävyyteen ja laupeuteen.

90:18

أُوْلَـٰٓئِكَ أَصۡحَٰبُ ٱلۡمَيۡمَنَةِ ﴿18﴾

Nämä ovat niitä, jotka vaeltavat oikealla puolella.

90:19

وَٱلَّذِينَ كَفَرُواْ بِـَٔايَٰتِنَا هُمۡ أَصۡحَٰبُ ٱلۡمَشۡـَٔمَةِ ﴿19﴾

Mutta ne, jotka hylkivät julistamaamme totuutta, kulkevat vasempaa puolta,

90:20

عَلَيۡهِمۡ نَارٞ مُّؤۡصَدَةُۢ ﴿20﴾

ja heidät piirittää tuli.

91:1

وَٱلشَّمۡسِ وَضُحَىٰهَا ﴿1﴾

Kautta auringon ja sen kirkkauden,

91:2

وَٱلۡقَمَرِ إِذَا تَلَىٰهَا ﴿2﴾

kautta valonsa lainaavan kuun,

91:3

وَٱلنَّهَارِ إِذَا جَلَّىٰهَا ﴿3﴾

kautta päivän, joka paljastaa kaiken näkyväisen,

91:4

وَٱلَّيۡلِ إِذَا يَغۡشَىٰهَا ﴿4﴾

kautta yön, joka sen verhoonsa peittää,

91:5

وَٱلسَّمَآءِ وَمَا بَنَىٰهَا ﴿5﴾

kautta taivaan ja Hänen, joka sen rakensi,

91:6

وَٱلۡأَرۡضِ وَمَا طَحَىٰهَا ﴿6﴾

kautta maan ja Hänen, joka sen laajaksi levitti,

91:7

وَنَفۡسٖ وَمَا سَوَّىٰهَا ﴿7﴾

kautta sielun ja Hänen, joka teki sen täydelliseksi

91:8

فَأَلۡهَمَهَا فُجُورَهَا وَتَقۡوَىٰهَا ﴿8﴾

ja ilmaisi sille, mikä turmio on totuuden hylkäämisestä ja mikä menestys pahan karttamisesta!

91:9

قَدۡ أَفۡلَحَ مَن زَكَّىٰهَا ﴿9﴾

Totisesti autuas on se, joka säilyttää sielunsa puhtaana,

91:10

وَقَدۡ خَابَ مَن دَسَّىٰهَا ﴿10﴾

ja totisesti on tuhon oma se, joka sen turmelee!

91:11

كَذَّبَتۡ ثَمُودُ بِطَغۡوَىٰهَآ ﴿11﴾

Tamuud teki syntiä ja väitti totuutta valheeksi.

91:12

إِذِ ٱنۢبَعَثَ أَشۡقَىٰهَا ﴿12﴾

Kun kurjimmat heidän joukostaan ryhtyivät riettauksiinsa,

91:13

فَقَالَ لَهُمۡ رَسُولُ ٱللَّهِ نَاقَةَ ٱللَّهِ وَسُقۡيَٰهَا ﴿13﴾

silloin Jumalan sananjulistaja puhui heille Jumalan naaraskameelista ja sen juottamisesta,

91:14

فَكَذَّبُوهُ فَعَقَرُوهَا فَدَمۡدَمَ عَلَيۡهِمۡ رَبُّهُم بِذَنۢبِهِمۡ فَسَوَّىٰهَا ﴿14﴾

mutta he kohtelivat häntä kuin valehtelijaa ja katkoivat kameelilta jäsenet, ja heidän Herransa kukisti heidät heidän syntiensä tähden ja tuhosi heidät maan tasalle,

91:15

وَلَا يَخَافُ عُقۡبَٰهَا ﴿15﴾

eikä Hän pelännyt seurauksia.

92:1

وَٱلَّيۡلِ إِذَا يَغۡشَىٰ ﴿1﴾

Kautta verhoonsa vetäytyvän yön,

92:2

وَٱلنَّهَارِ إِذَا تَجَلَّىٰ ﴿2﴾

kautta kirkastuvan päivän,

92:3

وَمَا خَلَقَ ٱلذَّكَرَ وَٱلۡأُنثَىٰٓ ﴿3﴾

kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi:

92:4

إِنَّ سَعۡيَكُمۡ لَشَتَّىٰ ﴿4﴾

totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia.

92:5

فَأَمَّا مَنۡ أَعۡطَىٰ وَٱتَّقَىٰ ﴿5﴾

Joka on antelias ja karttaa pahaa

92:6

وَصَدَّقَ بِٱلۡحُسۡنَىٰ ﴿6﴾

sekä rakastaa hyvää,

92:7

فَسَنُيَسِّرُهُۥ لِلۡيُسۡرَىٰ ﴿7﴾

häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän,

92:8

وَأَمَّا مَنۢ بَخِلَ وَٱسۡتَغۡنَىٰ ﴿8﴾

mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä,

92:9

وَكَذَّبَ بِٱلۡحُسۡنَىٰ ﴿9﴾

eikä hyveestä välitä,

92:10

فَسَنُيَسِّرُهُۥ لِلۡعُسۡرَىٰ ﴿10﴾

hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan,

92:11

وَمَا يُغۡنِي عَنۡهُ مَالُهُۥٓ إِذَا تَرَدَّىٰٓ ﴿11﴾

eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan.

92:12

إِنَّ عَلَيۡنَا لَلۡهُدَىٰ ﴿12﴾

Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle,

92:13

وَإِنَّ لَنَا لَلۡأٓخِرَةَ وَٱلۡأُولَىٰ ﴿13﴾

Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys,

92:14

فَأَنذَرۡتُكُمۡ نَارٗا تَلَظَّىٰ ﴿14﴾

sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta,

92:15

لَا يَصۡلَىٰهَآ إِلَّا ٱلۡأَشۡقَى ﴿15﴾

johon joutuvat vain pahat,

92:16

ٱلَّذِي كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰ ﴿16﴾

jotka vääristelevät totuutta ja kääntävät sille selkänsä.

92:17

وَسَيُجَنَّبُهَا ٱلۡأَتۡقَى ﴿17﴾

Mutta Jumalaa pelkäävä pelastuu siitä,

92:18

ٱلَّذِي يُؤۡتِي مَالَهُۥ يَتَزَكَّىٰ ﴿18﴾

hän, joka antaa pois rikkautensa puhdistuakseen,

92:19

وَمَا لِأَحَدٍ عِندَهُۥ مِن نِّعۡمَةٖ تُجۡزَىٰٓ ﴿19﴾

eikä tee hyvää palkkion toivossa,

92:20

إِلَّا ٱبۡتِغَآءَ وَجۡهِ رَبِّهِ ٱلۡأَعۡلَىٰ ﴿20﴾

vaan etsiäkseen Herransa, korkeimman, mielisuosiota.

92:21

وَلَسَوۡفَ يَرۡضَىٰ ﴿21﴾

Totisesti, hän on aikanaan saava palkintonsa.

93:1

وَٱلضُّحَىٰ ﴿1﴾

Kautta päivän varhaishetkien,

93:2

وَٱلَّيۡلِ إِذَا سَجَىٰ ﴿2﴾

kautta yön, joka levittää pimeyttään!

93:3

مَا وَدَّعَكَ رَبُّكَ وَمَا قَلَىٰ ﴿3﴾

Herrasi ei ole sinua hylännyt eikä ole sinuun tyytymätön;

93:4

وَلَلۡأٓخِرَةُ خَيۡرٞ لَّكَ مِنَ ٱلۡأُولَىٰ ﴿4﴾

totisesti on se, mikä tulee, sinulle parempaa kuin se, mikä on mennyttä,

93:5

وَلَسَوۡفَ يُعۡطِيكَ رَبُّكَ فَتَرۡضَىٰٓ ﴿5﴾

ja totisesti on Herrasi aikanaan oleva sinulle antelias, niin että olet tyytyväinen.

93:6

أَلَمۡ يَجِدۡكَ يَتِيمٗا فَـَٔاوَىٰ ﴿6﴾

Eikö Hän löytänyt sinut orpona ja antanut sinulle suojaa?

93:7

وَوَجَدَكَ ضَآلّٗا فَهَدَىٰ ﴿7﴾

Hän löysi sinut eksyksistä ja ohjasi sinua;

93:8

وَوَجَدَكَ عَآئِلٗا فَأَغۡنَىٰ ﴿8﴾

Hän tapasi sinut köyhissä oloissa ja teki sinusta varakkaan miehen.

93:9

فَأَمَّا ٱلۡيَتِيمَ فَلَا تَقۡهَرۡ ﴿9﴾

Mitä siis orpoon tulee, älä häntä sorra,

93:10

وَأَمَّا ٱلسَّآئِلَ فَلَا تَنۡهَرۡ ﴿10﴾

mitä kerjäläiseen, älä häntä nuhtele,

93:11

وَأَمَّا بِنِعۡمَةِ رَبِّكَ فَحَدِّثۡ ﴿11﴾

ja mitä Herrasi siunaukseen, kerro siitä edelleenkin.

94:1

أَلَمۡ نَشۡرَحۡ لَكَ صَدۡرَكَ ﴿1﴾

Emmekö Me ole avartanut rintaasi?

94:2

وَوَضَعۡنَا عَنكَ وِزۡرَكَ ﴿2﴾

Emmekö ole sinulta ottanut pois kuormasi,

94:3

ٱلَّذِيٓ أَنقَضَ ظَهۡرَكَ ﴿3﴾

joka raskaana painoi hartioillasi,

94:4

وَرَفَعۡنَا لَكَ ذِكۡرَكَ ﴿4﴾

ja korottanut sinun arvoasi?

94:5

فَإِنَّ مَعَ ٱلۡعُسۡرِ يُسۡرًا ﴿5﴾

Totisesti, helpotus seuraa vastuksia,

94:6

إِنَّ مَعَ ٱلۡعُسۡرِ يُسۡرٗا ﴿6﴾

ja vastoinkäymistä seuraa huojennus.

94:7

فَإِذَا فَرَغۡتَ فَٱنصَبۡ ﴿7﴾

Kun siis olet vapaa työstä, rukoile ahkerasti

94:8

وَإِلَىٰ رَبِّكَ فَٱرۡغَب ﴿8﴾

ja palvele Herraasi koko sydämestäsi.

95:1

وَٱلتِّينِ وَٱلزَّيۡتُونِ ﴿1﴾

Kautta viikunapuun ja oliivin,

95:2

وَطُورِ سِينِينَ ﴿2﴾

kautta Siinain vuoren

95:3

وَهَٰذَا ٱلۡبَلَدِ ٱلۡأَمِينِ ﴿3﴾

ja tämän pyhitetyn kaupungin.

95:4

لَقَدۡ خَلَقۡنَا ٱلۡإِنسَٰنَ فِيٓ أَحۡسَنِ تَقۡوِيمٖ ﴿4﴾

Totisesti Me loimme ihmisen parhaaseen muotoonsa,

95:5

ثُمَّ رَدَدۡنَٰهُ أَسۡفَلَ سَٰفِلِينَ ﴿5﴾

mutta Me kyllä alennammekin hänet alhaista alemmaksi,

95:6

إِلَّا ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ وَعَمِلُواْ ٱلصَّـٰلِحَٰتِ فَلَهُمۡ أَجۡرٌ غَيۡرُ مَمۡنُونٖ ﴿6﴾

lukuunottomatta niitä, jotka uskovat ja hyvää tekevät; niitä odottaa ehtymätön palkka.

95:7

فَمَا يُكَذِّبُكَ بَعۡدُ بِٱلدِّينِ ﴿7﴾

Mikä siis saa sinut pitämään tulevaa tuomiota valheena?

95:8

أَلَيۡسَ ٱللَّهُ بِأَحۡكَمِ ٱلۡحَٰكِمِينَ ﴿8﴾

Eikö Jumala ole tuomareista parhain?

96:1

ٱقۡرَأۡ بِٱسۡمِ رَبِّكَ ٱلَّذِي خَلَقَ ﴿1﴾

Lue julki Herrasi nimeen, joka on luonut,

96:2

خَلَقَ ٱلۡإِنسَٰنَ مِنۡ عَلَقٍ ﴿2﴾

luonut ihmisen hyytyneestä verestä.

96:3

ٱقۡرَأۡ وَرَبُّكَ ٱلۡأَكۡرَمُ ﴿3﴾

Lue! Sillä Herrasi on ylevin;

96:4

ٱلَّذِي عَلَّمَ بِٱلۡقَلَمِ ﴿4﴾

Hän, joka on opettanut käyttämään kynää,

96:5

عَلَّمَ ٱلۡإِنسَٰنَ مَا لَمۡ يَعۡلَمۡ ﴿5﴾

opettanut ihmiselle sen, mistä tämä ei ennen tiennyt.

96:6

كَلَّآ إِنَّ ٱلۡإِنسَٰنَ لَيَطۡغَىٰٓ ﴿6﴾

Totisesti ihminen tekee syntiä,

96:7

أَن رَّءَاهُ ٱسۡتَغۡنَىٰٓ ﴿7﴾

koska hän kuvittelee elävänsä omista ansioistaan,

96:8

إِنَّ إِلَىٰ رَبِّكَ ٱلرُّجۡعَىٰٓ ﴿8﴾

mutta totisesti, tie johtaa hänet jälleen Herransa luo.

96:9

أَرَءَيۡتَ ٱلَّذِي يَنۡهَىٰ ﴿9﴾

Oletko nähnyt sitä, joka kieltää

96:10

عَبۡدًا إِذَا صَلَّىٰٓ ﴿10﴾

(Jumalan) palvelijaa rukoilemasta?

96:11

أَرَءَيۡتَ إِن كَانَ عَلَى ٱلۡهُدَىٰٓ ﴿11﴾

Oletko nähnyt, seuraako hän itse johdatusta?

96:12

أَوۡ أَمَرَ بِٱلتَّقۡوَىٰٓ ﴿12﴾

Tai kehoittaako hän jumalanpelkoon?

96:13

أَرَءَيۡتَ إِن كَذَّبَ وَتَوَلَّىٰٓ ﴿13﴾

Oletko huomannut hänen väittävän totuutta valheeksi ja kääntävän sille selkänsä?

96:14

أَلَمۡ يَعۡلَم بِأَنَّ ٱللَّهَ يَرَىٰ ﴿14﴾

Eikö hän tiedä, että Jumala totisesti kaikki näkee?

96:15

كَلَّا لَئِن لَّمۡ يَنتَهِ لَنَسۡفَعَۢا بِٱلنَّاصِيَةِ ﴿15﴾

Ellei hän herkeä sellaisesta, iskemme häntä otsaan,

96:16

نَاصِيَةٖ كَٰذِبَةٍ خَاطِئَةٖ ﴿16﴾

valheelliseen, syntiseen otsaan.

96:17

فَلۡيَدۡعُ نَادِيَهُۥ ﴿17﴾

Kutsukoon hän sitten apureitansa!

96:18

سَنَدۡعُ ٱلزَّبَانِيَةَ ﴿18﴾

Me kutsumme myös soturimme.

96:19

كَلَّا لَا تُطِعۡهُ وَٱسۡجُدۡۤ وَٱقۡتَرِب۩ ﴿19﴾

Ei! Älä tottele häntä, vaan nöyrry ja lähesty Jumalaa!

97:1

إِنَّآ أَنزَلۡنَٰهُ فِي لَيۡلَةِ ٱلۡقَدۡرِ ﴿1﴾

Totisesti olemme ilmaissut sen siunattuna yönä.

97:2

وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا لَيۡلَةُ ٱلۡقَدۡرِ ﴿2﴾

Mistäpä tietäisit, mikä Voiman yö on !

97:3

لَيۡلَةُ ٱلۡقَدۡرِ خَيۡرٞ مِّنۡ أَلۡفِ شَهۡرٖ ﴿3﴾

Siunattu yö on arvokkaampi kuin tuhat kuukautta.

97:4

تَنَزَّلُ ٱلۡمَلَـٰٓئِكَةُ وَٱلرُّوحُ فِيهَا بِإِذۡنِ رَبِّهِم مِّن كُلِّ أَمۡرٖ ﴿4﴾

Silloin laskeutuvat enkelit ja suuri henki Herransa käskyn mukaan kaikenlaisiin tehtäviin.

97:5

سَلَٰمٌ هِيَ حَتَّىٰ مَطۡلَعِ ٱلۡفَجۡرِ ﴿5﴾

Silloin vallitsee rauha ja kestää aamunkoittoon saakka.

98:1

لَمۡ يَكُنِ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ مِنۡ أَهۡلِ ٱلۡكِتَٰبِ وَٱلۡمُشۡرِكِينَ مُنفَكِّينَ حَتَّىٰ تَأۡتِيَهُمُ ٱلۡبَيِّنَةُ ﴿1﴾

Uskottomat sekä Kirjoituksen saaneiden että pakanain keskuudessa eivät epäilleet, ennenkuin tuli selvä todistus,

98:2

رَسُولٞ مِّنَ ٱللَّهِ يَتۡلُواْ صُحُفٗا مُّطَهَّرَةٗ ﴿2﴾

Jumalan lähetti, joka luki heille väärentämättömät kirjoitukset,

98:3

فِيهَا كُتُبٞ قَيِّمَةٞ ﴿3﴾

jotka sisältävät oikeat määräykset.

98:4

وَمَا تَفَرَّقَ ٱلَّذِينَ أُوتُواْ ٱلۡكِتَٰبَ إِلَّا مِنۢ بَعۡدِ مَا جَآءَتۡهُمُ ٱلۡبَيِّنَةُ ﴿4﴾

Ja ne, joille Kirjoitus oli annettu, jakaantuivat lahkokuntiin vasta, kun selvä todistus oli tullut heidän osakseen,

98:5

وَمَآ أُمِرُوٓاْ إِلَّا لِيَعۡبُدُواْ ٱللَّهَ مُخۡلِصِينَ لَهُ ٱلدِّينَ حُنَفَآءَ وَيُقِيمُواْ ٱلصَّلَوٰةَ وَيُؤۡتُواْ ٱلزَّكَوٰةَۚ وَذَٰلِكَ دِينُ ٱلۡقَيِّمَةِ ﴿5﴾

eikä heille annettu muuta käskyä kuin palvella Jumalaa, olla kuuliaisia yksin Hänelle, vilpittöminä suorittaa rukoukset ja uhrata säädetyt almut, sillä tämä on oikea usko.

98:6

إِنَّ ٱلَّذِينَ كَفَرُواْ مِنۡ أَهۡلِ ٱلۡكِتَٰبِ وَٱلۡمُشۡرِكِينَ فِي نَارِ جَهَنَّمَ خَٰلِدِينَ فِيهَآۚ أُوْلَـٰٓئِكَ هُمۡ شَرُّ ٱلۡبَرِيَّةِ ﴿6﴾

Totisesti ne, jotka eivät usko, sekä Kirjoituksen saaneet että pakanat, joutuvat helvetin tuleen ja jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Nämä ovat ihmisistä kurjimpia.

98:7

إِنَّ ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ وَعَمِلُواْ ٱلصَّـٰلِحَٰتِ أُوْلَـٰٓئِكَ هُمۡ خَيۡرُ ٱلۡبَرِيَّةِ ﴿7﴾

Ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, ovat totisesti parhaita olentoja.

98:8

جَزَآؤُهُمۡ عِندَ رَبِّهِمۡ جَنَّـٰتُ عَدۡنٖ تَجۡرِي مِن تَحۡتِهَا ٱلۡأَنۡهَٰرُ خَٰلِدِينَ فِيهَآ أَبَدٗاۖ رَّضِيَ ٱللَّهُ عَنۡهُمۡ وَرَضُواْ عَنۡهُۚ ذَٰلِكَ لِمَنۡ خَشِيَ رَبَّهُۥ ﴿8﴾

Heidän palkkansa heidän Herransa luona ovat ikiautuuden puutarhat, joita virrat vilvoittavat ja joissa he saavat asua ikuisesti. Heillä on Jumalan mielisuosio, ja heidän onnensa on Jumalassa. Tämä on jokaista varten, joka pelkää Herraansa.

99:1

إِذَا زُلۡزِلَتِ ٱلۡأَرۡضُ زِلۡزَالَهَا ﴿1﴾

Kun maa järkkyy omasta järinästään,

99:2

وَأَخۡرَجَتِ ٱلۡأَرۡضُ أَثۡقَالَهَا ﴿2﴾

kun se purkaa esiin kuormansa

99:3

وَقَالَ ٱلۡإِنسَٰنُ مَا لَهَا ﴿3﴾

ja kun ihminen kysyy: »Mikä sitä vaivaa?»

99:4

يَوۡمَئِذٖ تُحَدِّثُ أَخۡبَارَهَا ﴿4﴾

sinä päivänä on se sanova sanomansa,

99:5

بِأَنَّ رَبَّكَ أَوۡحَىٰ لَهَا ﴿5﴾

kun Herrasi on antanut siihen käskyn;

99:6

يَوۡمَئِذٖ يَصۡدُرُ ٱلنَّاسُ أَشۡتَاتٗا لِّيُرَوۡاْ أَعۡمَٰلَهُمۡ ﴿6﴾

sinä päivänä astuvat (kuolleet) ihmiset esiin erilaisissa ryhmissä näkemään tekojaan.

99:7

فَمَن يَعۡمَلۡ مِثۡقَالَ ذَرَّةٍ خَيۡرٗا يَرَهُۥ ﴿7﴾

Silloin se, joka on tehnyt hyvää hiukkasenkin verran, on sen näkevä,

99:8

وَمَن يَعۡمَلۡ مِثۡقَالَ ذَرَّةٖ شَرّٗا يَرَهُۥ ﴿8﴾

ja se, joka on tehnyt pahaa hiukkasenkin verran, saa sen havaita.

100:1

وَٱلۡعَٰدِيَٰتِ ضَبۡحٗا ﴿1﴾

Kautta korskuvien sotaratsujen,

100:2

فَٱلۡمُورِيَٰتِ قَدۡحٗا ﴿2﴾

joiden kavioniskuista säkenöi tulta,

100:3

فَٱلۡمُغِيرَٰتِ صُبۡحٗا ﴿3﴾

jotka riuhtoutuvat hyökkäykseen aamulla,

100:4

فَأَثَرۡنَ بِهِۦ نَقۡعٗا ﴿4﴾

nostattavat tomupilven ilmaan

100:5

فَوَسَطۡنَ بِهِۦ جَمۡعًا ﴿5﴾

ja syöksyvät sotalaumojen joukkoon,

100:6

إِنَّ ٱلۡإِنسَٰنَ لِرَبِّهِۦ لَكَنُودٞ ﴿6﴾

totisesti, ihminen on kiittämätön Herraansa kohtaan,

100:7

وَإِنَّهُۥ عَلَىٰ ذَٰلِكَ لَشَهِيدٞ ﴿7﴾

hänen on itsensä myönnettävä se.

100:8

وَإِنَّهُۥ لِحُبِّ ٱلۡخَيۡرِ لَشَدِيدٌ ﴿8﴾

Miten ahnaasti hän himoitseekaan maallista tavaraa!

100:9

أَفَلَا يَعۡلَمُ إِذَا بُعۡثِرَ مَا فِي ٱلۡقُبُورِ ﴿9﴾

Eikö hän tiedä, että tulee hetki, jolloin kaikki haudoista herätetään,

100:10

وَحُصِّلَ مَا فِي ٱلصُّدُورِ ﴿10﴾

jolloin päivänvaloon tulee kaikki, mikä oli poven kätkössä.

100:11

إِنَّ رَبَّهُم بِهِمۡ يَوۡمَئِذٖ لَّخَبِيرُۢ ﴿11﴾

Sinä päivänä heidän Herransa totisesti tuomitsee heidät tietonsa mukaan.

101:1

ٱلۡقَارِعَةُ ﴿1﴾

Vyöryvä tuho!

101:2

مَا ٱلۡقَارِعَةُ ﴿2﴾

Miten hirveä on vyöryvä tuho!

101:3

وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا ٱلۡقَارِعَةُ ﴿3﴾

Ymmärrätkö, kuinka kauhea on vyöryvä tuho?

101:4

يَوۡمَ يَكُونُ ٱلنَّاسُ كَٱلۡفَرَاشِ ٱلۡمَبۡثُوثِ ﴿4﴾

Päivä, jolloin ihmiset ovat kuin hajoitettu sääksien parvi,

101:5

وَتَكُونُ ٱلۡجِبَالُ كَٱلۡعِهۡنِ ٱلۡمَنفُوشِ ﴿5﴾

ja vuoret kuin keritty villa.

101:6

فَأَمَّا مَن ثَقُلَتۡ مَوَٰزِينُهُۥ ﴿6﴾

Sen osana, jonka hyvien tekojen mitta on suuri,

101:7

فَهُوَ فِي عِيشَةٖ رَّاضِيَةٖ ﴿7﴾

on elämä täynnä tyydytystä,

101:8

وَأَمَّا مَنۡ خَفَّتۡ مَوَٰزِينُهُۥ ﴿8﴾

mutta toisin käy sen, jonka hyvät teot vaa'assa keveiksi havaitaan,

101:9

فَأُمُّهُۥ هَاوِيَةٞ ﴿9﴾

hänen asumuksensa on oleva horna.

101:10

وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا هِيَهۡ ﴿10﴾

Tiedätkö, mikä horna on?

101:11

نَارٌ حَامِيَةُۢ ﴿11﴾

Se on polttava tuli.

102:1

أَلۡهَىٰكُمُ ٱلتَّكَاثُرُ ﴿1﴾

Rikkauksien kartuttaminen vieroittaa mielenne (uskosta)

102:2

حَتَّىٰ زُرۡتُمُ ٱلۡمَقَابِرَ ﴿2﴾

aina siihen saakka, kunnes eteenne avautuu hauta.

102:3

كَلَّا سَوۡفَ تَعۡلَمُونَ ﴿3﴾

Totisesti saatte sen nähdä!

102:4

ثُمَّ كَلَّا سَوۡفَ تَعۡلَمُونَ ﴿4﴾

Ja vieläkin kerran te saatte sen nähdä.

102:5

كَلَّا لَوۡ تَعۡلَمُونَ عِلۡمَ ٱلۡيَقِينِ ﴿5﴾

Jospa olisitte sen varmuudella tietäneet,

102:6

لَتَرَوُنَّ ٱلۡجَحِيمَ ﴿6﴾

olisitte ilmielävästi nähneet helvetin.

102:7

ثُمَّ لَتَرَوُنَّهَا عَيۡنَ ٱلۡيَقِينِ ﴿7﴾

Vielä kerran, totisesti saatte nähdä sen omin silmin.

102:8

ثُمَّ لَتُسۡـَٔلُنَّ يَوۡمَئِذٍ عَنِ ٱلنَّعِيمِ ﴿8﴾

Silloin, tuona päivänä, teiltä toden totta vaaditaan (aikanaan) annettuja almuja.

103:1

وَٱلۡعَصۡرِ ﴿1﴾

Kautta kuluvan ajan,

103:2

إِنَّ ٱلۡإِنسَٰنَ لَفِي خُسۡرٍ ﴿2﴾

ihminen on totisesti mennyttä,

103:3

إِلَّا ٱلَّذِينَ ءَامَنُواْ وَعَمِلُواْ ٱلصَّـٰلِحَٰتِ وَتَوَاصَوۡاْ بِٱلۡحَقِّ وَتَوَاصَوۡاْ بِٱلصَّبۡرِ ﴿3﴾

lukuunottomatta niitä, jotka uskovat ja hyvää tekevät, soveltavat toisiinsa totuutta ja kehoittavat toisiaan kestävyyteen.

104:1

وَيۡلٞ لِّكُلِّ هُمَزَةٖ لُّمَزَةٍ ﴿1﴾

Voi jokaista parjaajaa, panettelijaa,

104:2

ٱلَّذِي جَمَعَ مَالٗا وَعَدَّدَهُۥ ﴿2﴾

joka kerää aarteita ja pitää niitä turvanaan,

104:3

يَحۡسَبُ أَنَّ مَالَهُۥٓ أَخۡلَدَهُۥ ﴿3﴾

luullen, että hänen rikkautensa on pysyväistä!

104:4

كَلَّاۖ لَيُنۢبَذَنَّ فِي ٱلۡحُطَمَةِ ﴿4﴾

Hänet totisesti singotaan murskaavan surman suuhun.

104:5

وَمَآ أَدۡرَىٰكَ مَا ٱلۡحُطَمَةُ ﴿5﴾

Käsitätkö, mikä tuo surma on?

104:6

نَارُ ٱللَّهِ ٱلۡمُوقَدَةُ ﴿6﴾

Tuli, jonka Jumala on sytyttänyt,

104:7

ٱلَّتِي تَطَّلِعُ عَلَى ٱلۡأَفۡـِٔدَةِ ﴿7﴾

joka leimahtaa syntisiä vastaan.

104:8

إِنَّهَا عَلَيۡهِم مُّؤۡصَدَةٞ ﴿8﴾

Se on totisesti piirittävä heidät ylt'ympäri

104:9

فِي عَمَدٖ مُّمَدَّدَةِۭ ﴿9﴾

kuin korkeat pilarit.

105:1

أَلَمۡ تَرَ كَيۡفَ فَعَلَ رَبُّكَ بِأَصۡحَٰبِ ٱلۡفِيلِ ﴿1﴾

Etkö ole Miettinyt mitä Herrasi teki niille, jotka norsuilla hyökkäsivät?

105:2

أَلَمۡ يَجۡعَلۡ كَيۡدَهُمۡ فِي تَضۡلِيلٖ ﴿2﴾

Eikö Hän saattanut sekasortoon heidän sotaretkensä?

105:3

وَأَرۡسَلَ عَلَيۡهِمۡ طَيۡرًا أَبَابِيلَ ﴿3﴾

Ja lähettänyt heitä vastaan lintuparvia,

105:4

تَرۡمِيهِم بِحِجَارَةٖ مِّن سِجِّيلٖ ﴿4﴾

jotka sinkoutuivat heihin kovien kivien lailla.

105:5

فَجَعَلَهُمۡ كَعَصۡفٖ مَّأۡكُولِۭ ﴿5﴾

Näin Hän teki heistä kuin madonsyömää pellonsänkeä.

106:1

لِإِيلَٰفِ قُرَيۡشٍ ﴿1﴾

(Näin tapahtui) suosiosta Kureishien heimoa kohtaan,

106:2

إِۦلَٰفِهِمۡ رِحۡلَةَ ٱلشِّتَآءِ وَٱلصَّيۡفِ ﴿2﴾

suojelukseksi heille matkoiltaan talvella ja kesällä.

106:3

فَلۡيَعۡبُدُواْ رَبَّ هَٰذَا ٱلۡبَيۡتِ ﴿3﴾

Palvelkoot he siis tämän huoneen Herraa,

106:4

ٱلَّذِيٓ أَطۡعَمَهُم مِّن جُوعٖ وَءَامَنَهُم مِّنۡ خَوۡفِۭ ﴿4﴾

joka sammuttaa heidän nälkänsä ja antaa turvan tunteen heidän pelätessään.

107:1

أَرَءَيۡتَ ٱلَّذِي يُكَذِّبُ بِٱلدِّينِ ﴿1﴾

Mitä ajattelet miehestä, joka sanoo tulevaa tuomiota valheeksi?

107:2

فَذَٰلِكَ ٱلَّذِي يَدُعُّ ٱلۡيَتِيمَ ﴿2﴾

Hän kohtelee orpoa karkeasti

107:3

وَلَا يَحُضُّ عَلَىٰ طَعَامِ ٱلۡمِسۡكِينِ ﴿3﴾

eikä kehoita ruokkimaan köyhiä.

107:4

فَوَيۡلٞ لِّلۡمُصَلِّينَ ﴿4﴾

Voi niitä rukoilevia,

107:5

ٱلَّذِينَ هُمۡ عَن صَلَاتِهِمۡ سَاهُونَ ﴿5﴾

jotka eivät sen enempää rukouksista huolehdi,

107:6

ٱلَّذِينَ هُمۡ يُرَآءُونَ ﴿6﴾

jotka hyvää tekevät vain näön vuoksi

107:7

وَيَمۡنَعُونَ ٱلۡمَاعُونَ ﴿7﴾

ja kitsaasti jättävät almut antamatta!

108:1

إِنَّآ أَعۡطَيۡنَٰكَ ٱلۡكَوۡثَرَ ﴿1﴾

Me olemme totisesti jakanut sinulle runsaasti hyvää.

108:2

فَصَلِّ لِرَبِّكَ وَٱنۡحَرۡ ﴿2﴾

Jatka siis rukouksiasi, uhraa Herrallesi.

108:3

إِنَّ شَانِئَكَ هُوَ ٱلۡأَبۡتَرُ ﴿3﴾

Vihollisesi totisesti kuuluu niihin, joilta hyvä riistetään.

109:1

قُلۡ يَـٰٓأَيُّهَا ٱلۡكَٰفِرُونَ ﴿1﴾

Sano: »Te, jotka ette usko!

109:2

لَآ أَعۡبُدُ مَا تَعۡبُدُونَ ﴿2﴾

En palvele sitä, mitä te palvelette,

109:3

وَلَآ أَنتُمۡ عَٰبِدُونَ مَآ أَعۡبُدُ ﴿3﴾

ettekä te palvele Häntä, jota minä palvelen.

109:4

وَلَآ أَنَا۠ عَابِدٞ مَّا عَبَدتُّمۡ ﴿4﴾

Enkä koskaan aio palvella sellaista, mitä te palvelette,

109:5

وَلَآ أَنتُمۡ عَٰبِدُونَ مَآ أَعۡبُدُ ﴿5﴾

ettekä te koskaan Häntä, jota minä palvelen.

109:6

لَكُمۡ دِينُكُمۡ وَلِيَ دِينِ ﴿6﴾

Teillä on tuomionne ja minulla palkkani.»

110:1

إِذَا جَآءَ نَصۡرُ ٱللَّهِ وَٱلۡفَتۡحُ ﴿1﴾

Kun Jumalalta apu ja voitto tulee,

110:2

وَرَأَيۡتَ ٱلنَّاسَ يَدۡخُلُونَ فِي دِينِ ٱللَّهِ أَفۡوَاجٗا ﴿2﴾

kun näet ihmisten suurin joukoin liittyvän Jumalan uskontoon,

110:3

فَسَبِّحۡ بِحَمۡدِ رَبِّكَ وَٱسۡتَغۡفِرۡهُۚ إِنَّهُۥ كَانَ تَوَّابَۢا ﴿3﴾

silloin ylistä Herrasi kunniaa ja ano Hänen anteeksiantoaan. Totisesti, Hän palkitsee moninkertaisesti.

111:1

تَبَّتۡ يَدَآ أَبِي لَهَبٖ وَتَبَّ ﴿1﴾

Tuhon omat ovat Abu Lahabin molemmat kädet, ja tuho perii hänet itsensä.

111:2

مَآ أَغۡنَىٰ عَنۡهُ مَالُهُۥ وَمَا كَسَبَ ﴿2﴾

Hänen rikkautensa ja ansionsa eivät häntä vähääkään hyödytä.

111:3

سَيَصۡلَىٰ نَارٗا ذَاتَ لَهَبٖ ﴿3﴾

Pian hän kärventyy tulen liekeissä,

111:4

وَٱمۡرَأَتُهُۥ حَمَّالَةَ ٱلۡحَطَبِ ﴿4﴾

ja samoin hänen vaimonsa, parjaaja,

111:5

فِي جِيدِهَا حَبۡلٞ مِّن مَّسَدِۭ ﴿5﴾

jonka kaulaan on heitetty tiukasti punottu köysi.

112:1

قُلۡ هُوَ ٱللَّهُ أَحَدٌ ﴿1﴾

Sano: »Hän, Jumala on yksi,

112:2

ٱللَّهُ ٱلصَّمَدُ ﴿2﴾

ainoa Jumala, kaikkivaltias.

112:3

لَمۡ يَلِدۡ وَلَمۡ يُولَدۡ ﴿3﴾

Hän ei ole (toista) synnyttänyt eikä ole (toisesta) syntynyt.

112:4

وَلَمۡ يَكُن لَّهُۥ كُفُوًا أَحَدُۢ ﴿4﴾

Ketään ei ole Hänen vertaistaan.»

113:1

قُلۡ أَعُوذُ بِرَبِّ ٱلۡفَلَقِ ﴿1﴾

Sano: »Minä etsin turvaa päivänkoiton Herrasta,

113:2

مِن شَرِّ مَا خَلَقَ ﴿2﴾

sitä pahaa vastaan, mikä on liikkeelle pantu,

113:3

وَمِن شَرِّ غَاسِقٍ إِذَا وَقَبَ ﴿3﴾

ja sitä pahaa vastaan, jonka pimeä yö tuo mukanaan,

113:4

وَمِن شَرِّ ٱلنَّفَّـٰثَٰتِ فِي ٱلۡعُقَدِ ﴿4﴾

niiden pahuutta vastaan, jotka viettelevät päätöksessään lujittuvia,

113:5

وَمِن شَرِّ حَاسِدٍ إِذَا حَسَدَ ﴿5﴾

sekä pahaa vastaan, joka leviää kateellisesta, kun hän kadehtii.»

114:1

قُلۡ أَعُوذُ بِرَبِّ ٱلنَّاسِ ﴿1﴾

Sano: »Minä etsin turvaa ihmisten Herralta,

114:2

مَلِكِ ٱلنَّاسِ ﴿2﴾

ihmisten Kuninkaalta,

114:3

إِلَٰهِ ٱلنَّاسِ ﴿3﴾

ihmisten Jumalalta,

114:4

مِن شَرِّ ٱلۡوَسۡوَاسِ ٱلۡخَنَّاسِ ﴿4﴾

hiipijän pahoja kuiskauksia vastaan,

114:5

ٱلَّذِي يُوَسۡوِسُ فِي صُدُورِ ٱلنَّاسِ ﴿5﴾

hänen, joka herättää pahuutta ihmismielissä,

114:6

مِنَ ٱلۡجِنَّةِ وَٱلنَّاسِ ﴿6﴾

olkoonpa hän paholaisten tai ihmisten joukosta.»